perjantai 27. syyskuuta 2013

Heippahei päänsärky, nähdään taas ensi kerralla!

Kuume ja päänsärky. Siinä kaksi sanaa, jotka riittäisivät kertomaan likipitäen kaiken eilisestä ja tästä päivästä. 

Kuten eräässä kommentissa tulin maininneeksi, lääkäri epäili päänsäryn (joka tuntuu siis pystyasennossa, ei makuullaan) johtuvan it-hoidosta. Särky voisi helpottua, jos selkääni laitettaisiin veripaikka, joka muodostettaisiin omasta verestäni. Mutta koska jatkuvasti koholla olevien tulehdusarvojeni ja korkeisiin lukemiin nousevan kuumeeni syytä ei tiedetä, ei voida ottaa sitä riskiä, että veressäni olisikin joku bakteeri ja se mentäisiin laittamaan paikkaan, joka on yhteydessä aivoihin. Sepä siitä.

Syytä kuumeseen ja tulehdusarvoihin ei lääkärikään osaa kertoa. Viikon aikana on ehditty ottaa lukuisat veriviljelyt, joissa ei ainakaan tähän mennessä ole näkynyt mitään. Tänään sydämeni ultrattiin varmuuden vuoksi ja kaikeksi onneksi se näytti hyvältä eikä sieltäkään löydetty kuumeen aiheuttajaa. Päänsärky vain jatkui särkylääkkeistä huolimatta ja koliittikin on antanut kuulua itsestään. Mikä vaiva liittyy mihinkin, on arvoitus.

Tänä aamuna sain olla ylpeä itsestäni: nukuin viime yön ilman unilääkkeitä! En tiedä, onko lääkkeet määrätty pois vai unohtiko iltahoitaja tuoda ne. Huomasin itse niiden puuttuvan enkä kysellyt perään. Olinkin jo harkinnut pyytää niiden lopettamista tai ainakin vaihtamista miedompaan, sillä ne aiheuttavat kamalan tokkuraisen olon seuraavaksi aamuksi, kun en saa kuitenkaan nukkua öitäni katkotta. Olisin halutessani saanut lääkkeet vielä yöhoitajalta, mutta en huolinut niitä. Yllätin itsenikin nukkumalla sikeästi aina, kun se oli mahdollista ja yölliset heräämiset ja ylösnousutkin sujuivat vaivattomammin ilman tokkuraista oloa. Myös aamulla oloni oli paljon pirteämpi. 

Mutta se päänsärky. Se ei vielä tänäkään aamuna hellittänyt otettaan, vaikka oloni muuten olisi ollut kuinka mahtava. Aamupäivä, päivä ja pitkälle iltapäiväkin kuluivat siis jälleen makuuasennossa. Sitten sain hoitajalta paperin, josta näin viimeisimmät ja edellisen päivän veriarvoni. En niistä paljoa muuta ymmärtänyt kuin sen, että lähes kaikki arvot olivat jotain muuta kuin mitä niiden pitäisi olla yllä olevien viitearvojen perusteella. Erotin sieltä tulehdusarvon, joka oli aavistuksen jo laskenut edellisestä päivästä sekä hemoglobiinin, joka näytti lukemaa 65. Edellisenä päivänä se oli ollut 81. Jopa minä ymmärsin molempien arvojen olevan aivan liian vähän.

Lopulta minulle pantiin tippumaan punasoluja. Makasin ja torkahtelin tiputuksen ajan. Sen loputtua aloin nostaa moottoroidun sängyn päätä varovasti pysyasentoon. Vielä täysin pystyasennossakaan en tuntenut päänsärkyä. En tietenkään voinut uskoa säryn olevan todella poissa vaan nousin seisomaan ja lähdin asiaa tehden vessaan. Koko aikana kipua ei tuntunut. Se on todella poissa.

Nyt kirjoittaessani istun sängylläni ihan istumisen ilosta. En röhnötä selkänojaani vasten kuten tavallisesti, vaikka kipuja ei olisikaan. Nyt juuri laitettiin toinen satsi punasoluja valumaan suoniini. Toivotaan, että tästä alkaisi kivuton viikonloppu <3


11 kommenttia:

  1. Minuun iski tuossa vaiheessa virtsatieinfektio, kai johtuen siitä, että olin maannut niin pitkään. Onko sitä tutkittu? Terveisin Leena

    VastaaPoista
  2. Luin kaikki postauksesi, liikutuin ja aloin itkemään.
    Toivon ihan hirveästi että tulevaisuutesi on valoisampi, voimahali täältä toiselta puolelta Suomea ♥

    VastaaPoista
  3. Ihan älyttömän hyvää viikonloppua sinule!!! :)

    VastaaPoista
  4. Kivutonta oloa tosiaan toivon sinulle kovasti!!

    VastaaPoista
  5. On hemoglobiini ainakin niin matala että sekin jos osaltaan aiheuttaa huonoa oloa ja päänsärkyä. Vaikken sinua tunnekaan niin olet ajatuksissa ja toivotankin kovasti voimia ja tsemppiä jaksaa hoitoja, asia ja hetki kerrallaan ja tavoite terveestä Hennasta kirkkaana mielessä. Ja muista tunteita saa ja pitää näyttää ja myös "heikko" saa olla, hope you know what I mean :) t. Marita

    VastaaPoista
  6. Olipa mukava kuulla, että voit nyt paremmin! Vaikka sun tilanne on rankka, tätä blogia on mukava lukea. Sulla on ihana ja realistinen ote elämään :)

    VastaaPoista
  7. Luin blogiasi itku silmässä. Mukavaa että pääsit käymään kotilomilla ja voit paremmin. Olen seuraillut blogiasi ja aion myös jatkossa sitä seurata. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  8. Hei Henna! Minäkin löysin blogisi sen Kalevan jutun kautta ja luettuani tätä minusta alkoi tuntumaan, että minun täytyy kirjoittaa sinulle jotain. Olen se hoitaja, joka hoiti sinua niinä parina päivänä ennen leikkausta ja minä myöskin vein sinut sinne leikkaussaliin silloin kuukausi sitten. Muistan sanoneeni sinulle silloin, että tullaan hakemaan sinut pian takaisin, kun sitten selvisi, että kaikki ei mennytkään niin kuin toivottiin. Sen jälkeen kävit vain pikaisesti meillä ennen kuin siirryit seuraavaan hoitopaikkaan.
    Olet välillä ollut sen vuoksi mielessä ja tuntui hyvältä lukea, että tällä hetkellä voit kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin. Lapsesi vuoksi olen todella pahoillani, mutta vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka kyllä selviää tästä kaikesta tuolla sinnikkyydellä, positiivisuudella ja tukiverkostolla joka sinulta löytyy. Kaikkea hyvää siis sinulle ja perheellesi tulevaisuudessa! Syysterkuin Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tahdon kiittää sinua saamastani hoidosta. Tuskin muistin/tajusin sitä tehdä viimeksi tavatessamme. Voisinpa varmasti sanoa muistavani miltä näytät, mutta muistikuvani tehohoitoajalta ovat todella hämärät, ennen ja jälkeen leikkauksen. Muistan kyllä yhden hoitajan, jolla oli pitkät ruskeat hiukset. Hän laittoi kerran minun hiukseni kinni. Olitkohan se juuri sinä? Kiitos ja mukavaa syksynjatkoa sinullekin :)

      Poista
  9. Taitaa olla sama hoitsu kyseessä :) Ei mikään ihmekään, että muistikuvat ovat hatarat, kun kaikki tapahtui kuitenkin lopulta niin äkkiä. Jokatapauksessa, hyvä että olet jo toipumaan päin. Toivottavasti sinunkin vastoinkäymiset alkaisivat jo olla tässä vaiheessa takanapäin :)

    VastaaPoista