perjantai 20. syyskuuta 2013

Aina jotain opittavaa

Pessimistinen minäni ei ole tähän mennessä löytänyt hyviä puolia saman huoneen jakamisesta monen vieraan ihmisen kanssa. Kaipaan oman huoneen rauhaa, omaa vessaa ja suihkua. Kaipaan eristyshuoneen suomaa hiljaisuutta öisin ja häiriötöntä unta.

Ja kuitenkin olen saanut huomata tämänkin kokemuksen opettavaiseksi. Minun lisäkseni huoneessani on toinen pitkäaikainen potilas, mutta kolmannen pedin asukki on ehtinyt vaihtua jo pariinkin otteeseen näiden muutaman päivän aikana. Aina uuden potilaan saapuessa huoneeseen tulee väkisin kuulleeksi pätkiä heidän tarinoistaan. Jotkut ovat halunneet jopa itse jakaa kokemuksiaan kanssani.

Olen toki aikaisemminkin tiedostanut, että osastolla on paljon potilaita ja kullakin omat tarinansa kerrottavanaan. En vain ole aikaisemmin jaksanut olla kiinnostunut muista potilaista. Nyt, kun "joudun" olemaan enemmän tekemisissä muiden kanssa, tajuntaani on vasta iskenyt, että en ole yksin sairauteni kanssa. En ole ainoa, jolla on vaikeaa. Vaikka yksikään syöpäsairaus ei ole identtinen toisen kanssa ja jokaisen hoitosuunnitelma on erilainen, nämä ihmiset käyvät silti läpi samankaltaisia ajatuksia ja kokemuksia kuin minä.

Vaikka olen ajoittain todella väsynyt, minuun sattuu ja liikkumiseni on vielä aika kankeaa haavojeni vuoksi, saan olla erittäin kiitollinen esimerkiksi siitä, että en ole ainakaan tähän mennessä voinut pahoin hoitojen vuoksi ja yleisvointini on kaiken kaikkiaan muutenkin hyvä. Kaikille ei ole suotu samaa onnea.

Eniten sisintäni on koskettanut vahingossa kuultu rukous, joka ei lie ollut tarkoitettu kenenkään kuultavaksi. En itse ole uskovainen, mutta rukous oli niin surullinen, että tunsin suurta myötätuntoa tuota potilasta kohtaan, vaikka en ole hänen kanssaan koskaan jutellutkaan. Ymmärsin hänen tuntevan olonsa yksinäiseksi. 

En voi tässä vaiheessa muuta kuin jälleen kerran korostaa läheisten ihmisten tärkeyttä ja kiittää onneani siitä, että voin tällä hetkellä näinkin hyvin. Jos onneni jatkuu, saatan viettää ainakin tämän illan sairaalavuoteen sijaan kotona <3



9 kommenttia:

  1. Odotinkin jo postiasi. Pääsitkö kotiin viikonlopuksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotisohvalla ollaan tällä hetkellä :) Kerron lisää viikonlopustani palattuani sairaalaan. Nyt aion nauttia täysin siemauksin kodista <3

      Poista
  2. Voi ihana kuulla, että olet päässyt kotiin lomailemaan! Nauti viikonlopusta. :)
    T.Maria

    VastaaPoista
  3. Luin haastattelusi Kalevasta ja tulin kurkistamaan samalla tätä blogiasi. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että olet saanut vähän enemmänkin kuin mitä sinun ikäisesi soisi olevan kohtuullista kantaa. Toivon sinulle pikaista paranemista. Toivottavasti niin henkiset kuin fyysisetkin arvet ja menetykset säilyvät muistoina vaan ei taakkana. Onneksi sinulla on läheisiä, rakkaita ihmisiä jotka tukevat. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa kotilomaa!
    -Kaisa

    VastaaPoista
  4. Hieno juttu kun jaksoit antaa haastattelun Kalevaan! Tuo lääkärien kohtelu (pallottelu) on kyllä niin törkeää kun ei oteta vakavasti. Jonkin verran kokenut sitä itsekin kipujen kanssa eikä siinä osaa edes hämmästykseltään vaatia mitään.

    Hirmuisesti ...öö... no kaikkea. Jaksamista, kotilomia, paranemista, koirilta pusuja ja karvaterapiaa, puolisolta rakkautta ja jaksamista hänellekin tosi paljon <3 Odotan teitä mittelilenkille <3

    VastaaPoista
  5. Luin myös haastattelusi Kalevasta ja se pysäytti minun sunnuntain vieton ja luin kaikki tähän astiset kirjoituksesti blogistasi. Päällimmäisenä ajatuksena on, että olet äärimmäisen vahva, sydämellinen, reipas nainen! Toisia koitellaan kovemmalla kädellä kuin toisia, mutta uskon, että ne jotka kokevat kovia, oppivat myös jotain sellaista elämästä mitä "helpon tien kulkijat" eivät ikinä tule oppimaan. Niin se vain on.

    Välillä tuntui, että kertomuksesi itsestäsi cu:n kanssa ja luonnekuvauksesi oli kuin omasta suustani. Olen myös pitänyt liian paljon sisälläni. Onneksi nyt purat itseäsi tänne blogiin ja lähipiirillesi.

    Paljon, paljon lämpimiä halauksia ja voimia sinulle. Sinä olet arvokas, sinä olet tärkein , sinusta pidetään huolta, sinä paranet kyllä ja sinulla on vielä paljon hyvää elämässäsi edessäpäin. Tämän kokemuksen myötä osaat ottaa kaiken hyvän vastaan. Minä vasta opettelen elämään hetkessä, tämä blogisi on yksi muistutus siitä minulle.. Kiitos sinulle kun jaat elämääsi kanssamme :)

    VastaaPoista
  6. Kalevassa tarinasi oli hyvin tuttua., itselläni on saman tyyppinen kokemus meneillään, kantasolusiirto tehtiin 4 kuukautta sitten ja nyt olen toipilaana väsyneenä mutta onnellisena, säilytä positiivinen asenteesi , sillä se auttaa vaikka tulee niitä mörkö päiviä, tsemppiterkuin ja positiivisin ajatuksin ! Kyllikki

    VastaaPoista
  7. Heippa!
    nyt olen päässyt tähän asti blogissasi ja todennut, että tuttua on. Itse olen kokenut monia samoja juttuja kuin sinä silloin neljä vuotta sitten kun sairastuin aggressiiviseen lymfoomaan. Se on kova sairaus, sekä aggressiiviset B-solulymfoomat että T-solulymfoomat, mutta kuten jo oletkin kuullut, niin paranemismahdollisuudet ovat juuri aggressiivisuuden takia hyvät, Se "tottelee" myös sytostaatteja hyvin. Minä sain 8 tiputusta R-CHOPia ja Neulastaa aina väleissä. Neulastan pisti terveysaseman "täti" kun kävin kiltisti pyytämässä apua. . Leena Ruotonen

    VastaaPoista