keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Valon pilkahduksia epätoivon keskelle

Viimeiset pari päivää on mennyt hieman synkemmissä tunnelmissa. Eilisen olin niin väsynyt ja voimaton, etten juuri jaksanut nousta edes sängystä. Toisaalta selkäni oli niin kipeä, etten olisi jaksanut maatakaan. Mielessäni pyöri kaikenlaisia epätoivoisia ajatuksia.

Ilmeisesti nämä henkiset itku-potku-raivarit vaadittiin, jotta kauan odotetut hyvät uutiset tuntuisivat entistä paremmilta: Tänä aamuna lääkäri nimittäin sanoi, että mikäli veriarvoni ja vointini pysyvät tulevina päivinä hyvinä, voisin päästä viikonlopuksi kotiin! Mieleni kirkastui uutisesta heti, vaikka suhtaudunkin siihen vielä varauksella. Muutokset tilassani kun vaihtelevat niin nopeasti.

Niin paljon kuin haluankin päästä viimein kotiin, mieltäni kalvaa samalla pieni jännitys. Olen ollut pitkään sairaalassa eikä fyysinen kuntoni missään nimessä ole entisensä. Entä jos en pärjääkään kotioloissa? Jaksanko ottaa vastaan koirien ylenpalttiset hellyydenosoitukset? Muistanko ja osaanko huolehtia tarpeeksi hyvin hygieniastani?

Pelkään joutuvani myöntämään, että minun on parempi olla sairaalassa kuin kotona.

Vaan onni on jälleen rakastava ja huolehtiva mies, joka varmasti pitää minusta parempaa huolta kuin itsestään. Hänen lähellään minun ei tarvitse pelätä mitään.

Mieltäni piristi tänään myös äitini vierailu ja tieto siitä, että molemmat sisarenikin ovat pian tulossa minua katsomaan. Vaikka samalla sainkin hävetä omaa lapsellista käytöstäni äitiäni kohtaan. Huomaan käyttäytyväni hänen seurassaan välillä kuin kiukutteleva pikkulapsi. Mutta kenellepä sitä lapsi kiukuttelisi jos ei omalle äidilleen, niinhän sanotaan. Kiitos ja anteeksi äiti. <3



2 kommenttia:

  1. Voi Henna, ihan hirveästi halipusuruttauksia sinulle ja pusuja myös Ilpolta, Konstalta ja Pyryltä!

    Kyllä sinä pärjäät kotona kun otat rauhallisesti etkä yritä olla entinen reipas itsesi. Ja koirat ymmärtävät varoa, joskin se on alkuhässäkässä vaikea uskoa, ja varmasti ne ikävöivät sinua kotiin <3

    Jaksamista <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiina ja terkkuja myös Ilpolle, Konstalle ja Pyrylle! Voi tovi mennä ennen kuin taas tavataan :(

    VastaaPoista