lauantai 22. marraskuuta 2014

Kuulumiset

Vointini on ollut yhtä vaihteleva kuin edelliseenkin postaukseenikin mennessä. On saattanut olla öitä, jolloin minun ei juurikaan ole tarvinnut ravata vessassa, mutta tämä on yleensä kostautunut seuraavana päivänä kamalana vatsakipuna.

Torstaina sain tietää, että otsaontelotkin ovat yhä täynnä jotain niin, että joudutaan jossain vaiheessa operoimaan. Silloin operaatiota suunniteltiin jo seuraavalle päivälle, mutta onneksi hematologit olivat kanssani samaa mieltä, että  on ensin saatava niin kuriin kuin mahdollista.

Virtsaoireetkaan eivät ole helpottaneet vaan minulle jouduttiin taas laittamaan katetri. Vähän sen laittaminen jännitti, kun viimeksi sen poistaminen aiheutti kamalat tuskat. Mutta toisaalta oloni on nyt huomattavasti helpompi sen kanssa.

Mitäs muuta. Viimeisimpämä käänteenä minulle määrättiin uusi lääke, joka kuulemma maailmalla on tehokkaasti parantanut nimenomaan suoliston käänteishyljintää. Aloitin lääkkeen pari päivää sitten ja ensi viikon lopulla pitäisi alkaa näkyä oliko siinä mitään taikaa.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ei vielä ihmeparantumista

Niin on taas reilu viikko kulunut edellisestä postauksesta ajankulkua lainkaan tajuamatta. Ei ole väliä onko arki vai viikonloppu, aamu vai ilta.

Vointini on päivien mittaan vaihdellut aika rajusti. On ollut parempia päiviä, jolloin vatsani on ollut vähän rauhallisempi ja vastaavasti niitä päiviä, kun on tuntunut, etteivät mitkään kipulääkkeet riitä. Yksi tällainen päivä oli, kun minulta poistettiin virtsakatetri: vatsani veti niin pahasti kramppiin, etten tiennyt miten päin olisin. Niin vain siitäkin jotenkin selvittiin.

Yöt ovat edelleen samanlaisia: ravaan pytyllä noin 1-2 välein. Viime yön päätin ensi kertaa sinnitellä ilman ylimääräisiä kipulääkkeitä ja jotenkin se vähäinenkin uni tuntui luonnollisemmalta. Aamun vatsa oli taas todella kipeä, voin pahoin ja kuumettakin oli yli 38 astetta. Olo tuntui siis taas kaikin puolin epätoivoiselta ja uskoni mesesolujen parantavaan voimaan hiipuvan
.
Päivän mittaan oloni kuitenkin koheni ja vatsakipu hellitti. *kop kop* vielä on toki pitkä yö edessä..

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tokkuraisia kuulumisia

Olen saanut "mesesoluja" nyt yhteensä kolme kertaa, kunakin kertana kaksi ruiskullista. Toisella kerralla kylläkin jostain ihmeellisestä syystä toinen osuus soluista valahtivat laittialle ja niin jäi toinen annos vain puolikkaaksi. Olin puoliunessa, joten en oikein tiedä mitä tapahtui. Viimeisen annoksen saan ensi torstaina ja ne ovatkin kuulemma tähän palaan viimeiset mistä antaa. Täytyy toivoa, että ihmeparantuminen tapahtuu viimeistään silloin ja yleensä kuulemma kolmas tai neljäs kerta onkin ratkaiseva kerta. Sitten en tiedä enkä uskalla edes ajatella miten käy, jos näin ei olekaan vaan oireet vain jatkuvat,

Pahimpia ovat edelleen yöt. Tai, jos tarkkoja ollaan, niin kyllähän joudun ramppaamaan paljon pytyllä päivisinkin, mutta öisin se on paljon raskaampaa nousta harva se tunti. Lisäksi minulla menee aivan kammottava määrä tiputuksia. Ei taida olla vuorokaudessa hetkeä, ettenkö olisi jonkin piuhan päässä. Vascu-porttikaan ei enää riittänyt vaan minulle jouduttiin laittamaan ranteeseen uusi kanyyli. Aina, kun lähden liikenteeseen, minun on muistettava ottaa mukaan pissapussi sekä tippateline, jossa on yhteensä kolme tipanlaskijaa, jotka on joka kerta muistettava irrottaa virtajohdoista ja alkaa olla aika painavakin liikutellessa. Tässä vaiheessa matka vessaan alkaa tuntua hyvin pitkältä, vaikka se samassa huoneessa onkin. Niinpä minulle on sängyn viereen järjestetty oma wc-istuin niin, ettei minun tarvitse muuta kuin nousta sängystä ja antaa kaiken muun edellä kuvailemani olla.

No, tämähän toki alkaa vaikuttaa fyysiseen kuntooni.Ihan hirveästi enempää ei nyt sitten tule liikuttua ja jos kävelemäänkin lähden, alkaa se heti juilia vatsassa ja on kohta kuitenkin kiire tarpeilleni. Saan aamuin illoin vahvoja annoksia kortisonia, kipulääkkeitä sekä pahoinvointilääkkeitä. Päivittäin joudun silti pyytämään lisää kipulääkettä. Tämä kaikki tekee minut aika tokkuraiseksi ja ovat iso syy siihen, etten jaksa oikein kirjoitella. Lyhyen viestin kirjoittaminen kännykälläkin tuntuu joskus saavutukselta ja välillä nukahdan kesken koko touhun! Niin, että pahoittelen jo valmiiksi, jos tekstini vaikuttaa vähän sekavalta!

Muiden tiputusten lisäksi nyt, kun maksa-arvo on normilukemissa, minulla menee yhä täysravitsemus, vaikka saankin ja voinkin jo syödä kiinteää ruokaa. Vähän varoen vielä katson mitä syön, mutta eräänä päivänä oli aivan pakko saada pitsaa, jota sainkin, kun sisko oli sopivasti kylään tulossa. :) Kyllähän sen taas vatsassaan tiesi, että tuli syötyä, mutta niin tietää kaiken muunkin, ei näy olevan väliä mitä syö. Pari mielitekoa minulla kuitenkin, joita on saatava joka päivä: a) jäävettä (yllättäen sitä on nyt myös saatavilla, kun olen sitä joka päivä vaatinut) ja b) pillimehu!! En halua siis limpparia enkä tavallisia mehuja, vaan pillimehuja! Hampaat kiittää kunhan tästä selvitään..

Tässä nyt jotain viikon tapahtumista. Joskos tästä nyt jo unten maille..