Huomenna pääsen lopultakin pois osastolta. Kuulemma ennen huomista infektion vuoksi aloitettua suoneen annettavaa antibioottia ei millään voi vaihtaa suun kautta annettaviin. Saan antibioottia kolme kertaa päivässä: aamulla kahdeksalta, iltapäivällä neljältä ja puoliltaöin. Periaatteessa olisin saanut jo eilen lähteä käymään lääkkeidenannon välissä kotona, mutta emme Mikan kanssa kokeneet tuota ravaamista järkeväksi - asumme kuitenkin automatkan päässä sairaalasta.
Vaikka tein jo tuskallisen päätöksen, että pysyisin sairaalassa perjantaihin asti, päätin kuitenkin haluta täksi illaksi kotiin. Mika tulee töiden jälkeen hakemaan minut ja tuo kymmenen jälkeen illalla takaisin. Sitten jään tänne vielä yöksi ja kotiudun taas huomenna aamupäivällä (toivottavasti). Vaikka kyseessä on vain muutama vaivainen tunti niin tunnen, että näin tämä ilta kuluu nopeammin eikä sairaalaanpaluukaan tunnu niin kamalalle, kun tiedän pääseväni huomenna kotiin.
Jotta elämästä ei jännitystä puuttuisi, niin huomisaamuna minusta päätettiin ottaa vielä luuydinnäyte. Tuo näyte on otettu minusta vain kerran aikaisemmin - silloin, kun olin vielä nukutettuna. Siksipä tutkimus nyt jännittää, kun en oikein tiedä mitä odottaa ja kaikki pelottelee sen sattuvan puudutuksista huolimatta. Saan ennen toimenpidettä rauhoittavan lääkkeen, jospa se vähän helpottaisi.. Hyvähän sen tietenkin on, että tutkitaan. Näin varmistetaan, ettei tauti vain ole päässyt leviämään luuytimeen, vaikka oletuksena onkin, että sitä ei sieltä löydy.
Kohta pääsen vähän haukkaamaan happea ja viettämään illan omien murusteni kanssa <3