keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hetkeksi taas kotona

Kuten arvelinkin, tämä hoitojakso veti voinnin kohtalaisen heikoksi. Lauantaina ja sunnuntaina en jaksanut tehdä kerta kaikkiaan _mitään_ vaan päivät kuluivat lähinnä nukkuen. Kaiken lisäksi sunnuntaina alkoi nousta kuume, mikä esti seuraavaksi päiväksi suunnitellun kotiinlähdön. Sekin veti mielen matalaksi, sillä olin tietenkin odottanut kotiin pääsyä ja pelkäsin, että en ehtisi käymään kotona ollenkaan ennen solutason laskua. Onneksi tulehdusarvot eivät kuitenkaan tällä kertaa lähteneet nousuun, mikä kieli siitä, että kuumeilu johtui vain lääkkeistä. 

Tiistaiaamuna kuumetta ei enää ollut. Ilmoitin, että tämä tyttö lähtee tänään kotiin ja hieman varovaisin mielin minut lopulta päästettiin. En vain olisi kestänyt enää yhtään enempää sairaalaa tähän palaan. Kotona vointini tuntuu aivan erilaiselta, vaikka en aivan täysissä voimissani olekaan verrattuna edelliseen kotilomaan. Kuumetta ei kuitenkaan onneksi ole ollut. Muuten joutuisin palaamaan heti osastolle. Saan näillä näkymin olla kotona ainakin perjantaihin asti. Veriarvoista selviää käykö käsky silloin takaisin osastolle vai saisinko viettää vielä viikonlopun kotosalla.

Kotiin oli siksikin mukava tulla, että makuuhuoneessa odotti uusi sänky! Äkkiseltään se näytti iiiisolta meidän makkariimme, mutta se saattoi toki johtua siitäkin, että vanha sänky napottaa pystyssä seinää vasten vieressä. Kunhan se pääsee uuteen kotiin, tulee huoneeseen aivan uusi järjestys (tiedoksi vain Mikalle). :) Kylläpä maistui uni hyvältä uudessa sängyssä eikä olisi malttanut aamulla noustakaan!

Istuskelen sohvalla ja koirat makaavat vieressäni, toinen toisella puolella, päät sylissäni ja aina välillä jompi kumpi tökkää käsiäni tai yrittää siirtää päänsä näppäimistön päälle. Ikävä on tainnut olla taas molemminpuolinen <3

3 kommenttia:

  1. Hei Nenna. Sain vinkin blogiisi ystävältäni, johon olen tutustunut oman blogini kautta. Tulin nyt pikaisesti kurkkaamaan blogiasi ja menin suorinta tietä ensimmäiseen kuukauteen, mitä olet kirjoittanut. Näin vain erään otsikon, en edes avannut sitä, kun halusin laittaa sulle jo viestiä tietämättä sen enempää taustoja tai mitään muutakaan. Tänään aloitan lukumaratonin. Jos käyt kurkkaamassa blogiani, tiedät miksi.

    Supersuurin halauksin, Minna

    http://www.hyviksetvoittaapahikset.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun linkitit oman blogisi! Löysin sitä kautta linkin vanhempaan blogiisi ja lähdin lukemaan tarinaanne aivan alusta asti. :)

      Poista
  2. Hei! Olen seurannut blogiasi syyskuusta alkaen, oman polkuni ohessa. Olet ollut paljon ajatuksissani ja toivon sinulle edelleen voimaa ja valoisaa tulevaisuuden kuvaa. Vaikka meillä on ikäeroa, monet tuntemuksesi ovat samat. Koen ongelmat haasteiksi joihin tarttua, nyt kun olen voimistanut, näin tein. Minulla on visio ja suunnitelma, johon toivoisin sinun näkemyksiä mukaan. Jos haluat ja jaksat, voit olla yhteydessä niin kerron enemmän. Voimahalauksin, Riitta puh. 0443532360 (12-19.12 olen matkoilla)

    VastaaPoista