keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ei taas mennyt ihan niin kuin piti

Niin. Pääsinhän minä eilen kotiin. Aamulla vielä jännitti, mitä mieltä lääkärit olisivat yön aikana alkaneesta yskästä. Olisiko se syy perua kotiutuminen? Mutta lääkärit eivät tuntuneet yskästä olevan huolissaan kunhan siihen ei liittyisi kuumetta. Kuumetta ei ollut, joten kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin. Viikon päästä olisi ensimmäinen kontrolli.

Ajomatka sujui yllättävän joutuisasti. Aikaa kului melko tasan kahdeksan tuntia, vaikka pysähdyimme kerran syömään. Matka kyllä uuvutti. Vaikka yritin nukkua ja välillä nukuinkin, ei uni tuntunut kunnolliselta. Havahduin aina, kun kuski jarrutti tai ohitti muuta liikennettä. Kotiin saapuessani olin todella väsynyt. Jaksoin tervehtiä koirat, syödä vähän jotain, jotta sain otettua iltalääkkeeni ja sitten oli jo kaaduttava sänkyyn.

Tänäaamuna olo jatkui väsyneenä ja oksentaakin piti. Sen jälkeen olo onneksi helpotti ja sain syödyksi. Lämpöä oli vähän, mutta en ollut siitä huolissani, sillä sitä on saattanut sairaalassakin aina aamuisin olla ja laskea sitten itsekseen. Väsymys kuitenkin jatkui ja puolen päivän jälkeen nukahdin pitkäksi toviksi. Herättyäni Mika totesi ihoni olevan aivan tulinen ja käski mittaamaan kuumeen - ja sehän näytti liki 39 astetta. Soitin tietenkin heti Turkuun. Sieltä ohjattiin hankkiutumaan lähimpään sairaalaan eli Oyssiin, josta sitten oltaisiin yhteydessä Turkuun.

Niin sitä sitten jälleen kerran napotettiin Oyssin päivystyksessä. Heti kättelyssä meni hermot, kun minut ohjattiin avoimeen aulaan odottamaan kaikkien muiden räkänokkien kanssa. "Täyttä on", kuului vastaus, kun penäsin eristystilaa. Ei auttanut muu kuin vetää huivia naaman eteen siinä toivossa, että se jotain auttaisi. Onneksi melko pian kuitenkin sain sen eristyspaikan, mutta sittenpä alkoikin piiiitkä odottelu ennen kuin mitään muuta tapahtui - kuten yleensä.

Tällä hetkellä olen siis syöpäosastolla. Olisin halunnut mieluummin hematologiselle osastolle, missä minua on hoidettu, mutta onneksi täälläkin tuli vastaan tuttuja hoitajia. Keuhko- ja poskionteloröntgeneissä ei näkynyt mitään. En kyllä tiedä kuinka paljon noihin röntgenkuviin enää luotan. Turussa oltaisiin otettu samantien paljon tarkemmat hrct-kuvat. Huomenna täältä soitellaan Turkuun ja voi vielä olla, että sieltä haluavat minut siirrettävän sinne.

En nyt tiedä, mikä tässä kaikessa harmittaa eniten. Se, että ehdin olla kotona alle vuorokauden? Se, että Mika oli vartavasten siivonnut ja ostanut kaapin täyteen ruokaa? Se, että sain vain koirat hämmennyksiin ilmaantumalla kotiin ja lähtemällä taas? Vai se, että siskoni asiakseen otti töistään vapaapäivän ja lähti kanssani pitkälle matkalle? 

Miksi tässä nyt taas kävi näin? Toivon todella, ettei tästä tule samanlaista kierrettä kuin viime keväänä. Kunpa nämä oireet olisivat alkaneet muutama päivä sitten; olisin vielä Turussa ja varmasti asiantuntevissa käsissä. Toisaalta sekin tuntuisi  mukavalta, jos ei nyt tämän takia tarvitsisi sinne asti lähteä.

Sellainen kotiinpaluu.


12 kommenttia:

  1. Olipa ikävä juttu! Pidän peukkuja että syy löytyisi nopeasti ja pääsisit pian taas kotiin.

    t. Johanna

    VastaaPoista
  2. Sama täällä, paljon peukkuja että olisi matkarasitusta...

    VastaaPoista
  3. Siirron jälkeen 3 kk on aika altista aikaa. Onko kyse hyljinnästä vai onko sinulla pöpö? Viljelyt on varmaan jo otettu ja niiden mukaan saat täsmälääkityksen. Meillä aikoinaan varoiteltiin, että sairaalaan palataan usein elimistöä "rauhoittamaan". Vaikka kuinka tuntuisi pettyneeltä niin yritä laittaa tähtäin jouluun, silloin muutos - siirteen juurtuminen - alkaa olla jo paremmalla puolen eikä lääkekassikaan paina enää samalla tavalla. Tsemppiä ja uutta virkkuutyötä kehiin!

    VastaaPoista
  4. Niin se vaan on,enemmän sääntö kuin poikkeus että noita infektioita tulee siirron jälkeen.Eiköhän ne hommansa osaa Oulussakin.Samanlainen yliopistollinen sairaala se on kuin Turkukin.Ymmärrän toki että päähän ottaa kun heti kotoutumisen jälkeen tuli tuommoinen takapakki.Mutta hyvissä käsissä olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En toki epäile Oulun lääkärien ammattitaitoa. Tarkoitin lähinnä Tyksin asiantuntemusta allogeenisia siirtoja ja sen jäkimaininkeja kohtaan :)

      Poista
    2. No niin tietty! Sorry! Olinpa ajattelematon kommentissani! Toivottavasti tänään on jo parempi päivä ja asiat selkiytyvät.Voimia sinulle!

      Poista
  5. Minä tuolla aiemmin kommentoinkin että miten voivat päästää niin aikaisin kotiin ja eikö sinuakin pelottanut lähteä? Sitä vaan luulisi että näin herkissä tapauksissa otettaisiin varman päälle.

    VastaaPoista
  6. Kylläpä se nyt koettelee. Älä lannistu, vielä se aurinko paistaa risukasaankin. Tsemppiä vain lisää ja voimahalit Kainuun mummelilta.

    VastaaPoista
  7. Mulle kävi samoin. Kotiinlähtö lupa oli ja niin lähdinkin mutta olo oli outo,en pystynyt juurikaan olemaan pystyssä...(minun koti tosin on sairaalan vieressä) sitten illalla mittasinkin korkean kuumeen ja niin sitä päivystyksen kautta jouduin bumerangina takas osastolle...ja otti päähän, tiedän tunteen. Siinä meni sitten viikko tai pari että välillä kotiuduin kun kuume pysyi poissa mutta sitten se taas kotona nousi ja eikun takaisin. Laajakirjoiset antibiootit eivät siis silloin auttaneet, ennekuin sitten tuli viitteitä tietystä bakteerista virtsateissä niin saatiin oikea antibiootti kohdistettua siihen. Vielä tuonkin jälkeen jossain vaiheessa tuli yhden päivän outo kuumepiikki, mutta silloin eivät enää edes ottaneet päivystyksestä osastolle kun ei ollut viitteitä selkeesti tulehduksesta (ja koska tosiaan asun sairaalan lähellä)...se kuumepäivä jäi mysteeriksi. Jos sulla ei löydy mitään vakavaa syytä kuumeelle niin en usko että sinun tarvitsee lähteä takas Turkuun. Toivottavasti asiat selviää ja pääset pian taas kotiin!!! ps.Minunkin mies oli silloin kotiinpääsypäivänä siivonnut kodin, mutta sit ekan bumerangireissun aikana siivoushommat olikin jo hältä unohtuneet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tahtoo nuilla miehillä olla ;) no ei, aina on koti ollut vähintäänkin imuroitu, kun olen kotiin tullut <3 Saas nähdä miten käy, ei jaksaisi tuota samaa osastolta-kodin-kautta-päivystykseen-kierrettä kuin keväällä. Mutta ei se auta kuin mennä tilanteen mukaan!

      Poista