sunnuntai 31. elokuuta 2014

Päivä 17

Herätessäni minulla oli jälleen lämpöä 37,5 astetta. Kirosin mielessäni; miksi ei vain tämäkin päivä voinut alkaa yhtä hyvin kuin kaksi edellistäkin? No, onneksi lämpö lähti siitä itsekseen laskuun eikä ainakaan vielä alettu ottaa uusia veriviljelyjä. Päivän lämpö pysyi alle 37, mutta on nyt taas noussut 37,4.

Mieleni piristyi kummasti, kun lääkäri pyörähti minua katsomassa ja kertomassa, että lämmön nousu voi hyvin johtua siitä, että uudet solut ovat alkaneet kiinnittyä! Ainakin niiden pitäisi tehdä niin lähipäivinä ja nyt kannattaisi lämmön lisäksi seurailla mahdollisia käänteishyljintäoireita kuten ihoreaktioita. Myös painon nousua tarkkaillaan, sillä nestettä saattaa alkaa kertyä vääriin paikkoihin. Vielä en ole muuta oireilua havainnut, mutta olin mielissäni ensimmäisestä kotiin pääsyyn viittaavasta uutisesta!

Kerroin aikaisemmin, että olen saanut säännöllisesti kipulääkettä suun kipujen vuoksi. Tänäaamuna jätin ensimmäisen kerran lääkkeen ottamatta eikä suu edelleenkään tunnu kipeältä ja pystyn syömään aivan normaalisti. Kuulemma solujen alkaessa toimia limakalvot korjautuvat ensimmäisenä. Harmi vain, että en enää maista juuri mitään, mikä ilmeisesti johtuu jostain hyljinnänestolääkkeestä. Sen vuoksi syöminen tuntuu nyt vähän tylsältä, mutta pääasia, että kivut ovat poissa ja ruoka pysyy sisällä!

Liekö kuitenkin lämpöilystä vai mistä johtuvaa, että olen ollut tänään hieman edellisiä päiviä väsyneempi. Olen jonkin verran virkannut, katsonut Emmerdalea ja Netflixiä ja lukenutkin, mutta ottanut myös parit päiväunet. Se tuntuu täällä joitain hoitajia jostain syystä kovasti häiritsevän? Ilmeisesti, kun en kerta ole kuoleman kielissä niin minun pitäisi olla tekemässä täällä x-hyppyjä joka kerta, kun hoitaja astuu sisään. Tuo asenne vähän ärsyttää. Luulisi olevan minun oma asiani kuinka aikani täällä vietän ja jos minua väsyttää niin minähän nukun! 

Veriarvot: hemoglobiini 98, trombosyytit 33, leukosyytit 0,1, neutrofiilit 0,01 ja crp 12. Tuosta leukosyyttiarvosta varoiteltiin vielä innostumasta, sillä saattaa hyvin olla, että se taas huomenna on 0,0. Tiedän sen aikaisemmista matalasoluvaiheista; joskus on kestänyt muutamankin päivän, kun arvo on sahaillut edestakaisin ennen kuin on lähtenyt kunnolla nousuun. Mutta sitä kohti mennään! :)

6 kommenttia:

  1. Hienoa, kyllä olet sisukas nuori nainen. Hyvin kaikki loppujen lopuksi menee. Tsemppiä ja jaksamista, vaikka aina olosi ei olekkaan paras mahdollinen. Siitä se toipuminen edistyy ja kohta pääset sinne kotiseudulle omien rakkaiden luokse. Ajatuksissani sinua muistan vielä illalla ja toivottelen rauhallisia ja parantavia yöunia.
    Kainuusta lähtöisin oleva mummeli.

    VastaaPoista
  2. En usko että ne hoitajat nukkumisestasi 'ärsyyntyvät'.Seuraavat vain vointiasi tarkkaan ja sitä oletko poikkeuksellisen väsynyt.Se taas voi johtua taudistasi,infektiosta,lääkkeistä jne. Olet valvovan silmän alla,tahdoin tai et. Viimeiseen asti kyllä kannattaa pitää yllä jotain vuorokausirytmiä,muuten et saa pian yöllä nukuttua.

    VastaaPoista
  3. Hei! Olen Oulusta kotoisin, mutta asu tällä hetkellä Turussa, melko lähellä Tyksiä. Monesti Tyksin ohi kävellessäni käväiset mielessä ja toivon kaikkea hyvää sinne!

    VastaaPoista
  4. Tuo makuaisti on kadoksissa kantasolusiirron
    sivuoireina mutta ajan kanssa makuaisti palautuu
    siihen voi valitettavasti mennä kauankin ei sitä voi ennustaa
    mutta kun se palautuu niin olet kuin lottovoittaja.
    Mutta tärkeintä on että syöt vaikket haluaisi se on
    sinun paluulippusi terveiden kirjoihin.
    Onko siellä vielä Mervi nimistä nuorta naislääkäriä
    tummat pitkät hiukset ja hoikka, siinä oli lääkäri jolla
    oli sydän kohdallaan tosi empaattinen, olisipa kaikki
    edes vähän samanlaisia. Ei muutakuin eteenpäin
    kohti tosi elämää ilman sitä pahanlaatuista kumppania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida olla tavannut tätä Merviä, vaikka monta eri lääkäriä olen ehtinyt tällä reissulla jo nähdä. :)

      Poista