lauantai 16. elokuuta 2014

Päivä 2

Aamu alkoi noin kuuden maissa, kun yöhoitaja toi tippapullon tippumaan. Kaivelin tottuneesti piuhat esiin paitani alta, jotta hoitaja pääsisi niihin käsiksi, mutta en vielä sen kummemmin jaksanut noteerata vaan jatkoin unia. Herättyäni näin, että kyseessä on Uromitexan-niminen valmiste, jota tiputetaankin yhteensä kolme vuorokautta taukoamatta. Lääke suojaa mm. virtsateitä sytostaattitiputusten aikana. 

Tänään olen säästynyt pistelyiltä. Aamun verikokeetkin otettiin cvk:sta ilman, että minun täytyi siitä erikseen vinkua. Maanantaisin ja torstaisin kuulemma otetaan sellaisia kokeita, että ne on otettava perinteisellä tavalla, mutta on tämänkin jo parempi kuin joka-aamuinen pistely. Eilinen kipukin alkaa jo vähän hellittää enkä ole tarvinnut enää särkylääkettä.

Kymmenen jälkeen tuli ensimmäinen syklofosfamidi-tiputus, joka kesti reilun tunnin. Tiputuksen ajaksi minut komennettiin petiin, sillä samalla haluttiin seurata sydänkäyrää ja verenpainetta. Tiputus sujui hyvin enkä havainnut mitään erikoista ennen lounasta. Kun nousin syömään, oloni olikin yllättäen aika huono. Päässä tuntui höpöltä ja vähän etoikin. En meinannut saada ruokaa syödyksi. Välillä piti jopa käydä pitkällään ruisleivät suussa miettimässä nielenkö vai en. Sinnittelin kuitenkin ja sain lopulta suurimman osan eväästä syödyksi. Olen päättänyt syödä, vaikka mikä olisi. Arvelin, että olo menisi pian ohi, olinhan saanut peräti kolmea eri pahoinvointilääkettä ennakoivasti: ruiskulla suoraan suoneen, tiputuksena ja vielä tablettina. Ei niitä sitten vissiin turhaan anneta! 

En joutunut oksentamaan, mutta etova olo vain jatkui. Kolmelta jouduin luovuttamaan ja pyytämään vielä jotain lääkettä. Se tuntuu nyt helpottavan sen verran, että sain jo päivällisen alas vähän paremmalla ruokahalulla. Vielä olisi huomenna sama edessä. Tiedänpähän nyt, etten jää odottelemaan huonon voinnin menevän ohi itsestään! Lääkäri arveli, että tiputuksen voisi antaa vähän hitaammin, jospa sekin auttaisi. Tämä kaikki oli minulle jotenkin outoa kaikista varoitteluista huolimatta, sillä en ole ikinä kärsinyt pahoinvoinnista varsinaisesti sytostaattien takia. Mitähän muita "kivoja" yllätyksiä on vielä luvassa...

Jouduin sitten heti toisena päivänä pyörtämään päätökseni siitä, etten makaisi koko päivää sängyssä vaan nousisin ylös. Niin toki teinkin heti aamulla, kun vointi oli vielä hyvä. Aamutoimiini kuuluu mm. painon ja lämmön mittaus ja merkkaaminen ylös nestelistaan, johon merkitsen myös itse päivän juomiset. Nestettä on päivän aikana mentävä noin viisi litraa, joista kaksi pitäisi juoda, loput menee tipan mukana. Lisäksi suu on huuhdeltava Caphosolilla kuusi kertaa päivässä. Kaikki tämä on siis jo tuttua ja oli jokapäiväistä kauraa Oyssissakin, en vain ole aiemmin tainnut niistä paljon kertoilla. Nyt nämä pienet "velvollisuudet" tuovat ikään kuin rytmiä ja jotain pakollista tekemistä päiviin.

Päivän veriarvot: hemoglobiini 143, trombosyytit 282, leukosyytit 4,3 ja neutrofiilit 3,13. Ei siis vielä mitään merkittäviä muutoksia eikä toki pidäkään olla! Katsotaas mitä huominen tuo tullessaan. :)

7 kommenttia:

  1. Olet päättänyt! Hienoa, pärjäät kyllä tämän homman läpi.

    VastaaPoista
  2. Anteeksi typerä kysymys, mutta näkyikö sinun syöpä jossain veriarvoissa? Tai merkkejä syövästä ennenku tiesit sairastavasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollenkaan typerä kysymys! Voi kuin vain muistaisin mitä veriarvoni olivat, kun ensi kerran jouduin oyssiin. Muistan vain sen, että crp oli hyvin korkea, mikä johtui keuhkokuumeesta. Olettaisin, etteivät muutkaan arvot kuten valkosolut tai hemoglobiini ole olleet aivan normaaleja. Mutta itse syöpää niistä ei osattu suoraan päätellä vaan asian laita selvisi vasta leikkauksen yhteydessä.

      Poista
  3. Hyvältä kuulostaa niin kuin pitääkin. Siitä vaan eteenpäin!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! Hurjan paljon! Ja pitkää pinnaa.

    VastaaPoista
  5. Hyvä että aijot syödä vaikka mikä olisi. Se voi olla pelastuksesi
    ja vältyt ainakin pitkittyneestä ripulista joka on hengenvaarallinen.
    Noudata orjallisesti annettuja ohjeita ne ovat sinun parhaaksesi.
    Tämä on vasta alkusoittoa mutta ota asenteeksi "tulta päin",
    periksi ei anneta vaikka mikä olisi. T: Päivi Ps. Tämä on vain väliaikaista
    on vanha sanonta että sitä kestää vaikka aidanseipäänä yhden vuoden.

    VastaaPoista
  6. Myötäelän kanssasi, aina onneksi kumminkin löytyy positiivistakin, hyppää selekään...♥♥♥kyllä se siitä ku, jaksaa, jaksaa päivän kerrallaan, reipas tyttö oot :):):)

    VastaaPoista