maanantai 25. elokuuta 2014

Päivä 11

Eilisillan vointini oli niin hyvä, että piti ihan sen takia valvoa tavallista myöhempään. Tuntui vain mukavalta, kun ei koko aikaa ällöttänyt ja taisipa kortisonitiputuksellakin olla piristävä vaikutus. Onneksi kortisoni ei kuitenkaan koskaan ole vaikuttanut yöuniini vaan nukuin nytkin yöni hyvin.

Aamulla olo jatkui hyvänä eikä lämpöäkään enää ollut. Olin varma, että tästä tulee pitkästä aikaa hyvä päivä. Vähän liian aikaisin iloitsin, sillä salakavalasti paha olo taas hiipi tekemään lounaan syömisestä jälleen epämiellyttävää. Olin tällä kertaa kuitenkin eilistä viisaampi ja pyysin tablettien sijaan heti kortisonitiputuksen, jonka voin saada kerran päivässä. Jos huonovointisuus vielä tälle päivää palaisi, nukkuisin tablettien vaikutuksesta mieluummin illan kuin päivän. Tiputus auttoi onneksi heti ja oloni on taas oikein hyvä ja ruokakin maistuu.

Suuhuni on ilmaantunut viisaudenhampaideni taakse molemmille puolille pienet nirhaumat, jotka hieman vaikeuttavat suun isoksi avaamista. Muistelisin, että ne ovat olleet siellä ennenkin matalasoluvaiheiden aikana ja ikenet muutenkin herkät erityisesti trombosyyttien laskiessa. Koskaan ne eivät kuitenkaan ole niin paljoa vaivanneet, että olisin viitsinyt niistä valittaa. Täällä aion kuitenkin mainita kaikesta vähänkin poikkeavasta ja tottahan lääkäri näkee ne itsekin suuhuni vilkaistessaan. Varsinaisesti kipeiltä nirhaumat eivät koko aikaa tunnu ja vähäisiäkin tuntemuksia helpottaa huomattavasti suun huuhtelu sekä saamani puuduttava ja desinfioiva geeli, jota voin tarvittaessa käyttää. Lisäksi saisin kipulääkettäkin, mutta siihen ei ainakaan vielä ole tarvetta.

Edellisen tekstin kommenteissa heräsi useampi kysymys vierailijoista ja hoitajien suojautumistoimenpiteistä. Ajattelin vastata kysymyksiin nyt näin yhteisesti. Taisin jossain vaiheessa itsekin kuvitella, että siirtoon liittyisi vaihe, jolloin en saisi tavata vieraita. Luulo oli kuitenkin väärä; vieraat ovat tervetulleita kunhan vieraalla itsellään tai perheenjäsenillään ei ole flunssaa tai mitään muutakaan tarttuvaa. Suojautumisen suhteen käytännöt taitavat eri sairaaloissa hieman vaihdella. Täällä suojautumista ollaan alettu purkaa ja niin hoitajat kuin vieraatkin voivat tulla huoneeseeni ilman suusuojaa tai hansikkaita. Käsihygienia on tietenkin ehdottoman tärkeää. Ainoastaan cvk:ta käsitellessään hoitajilla on suusuojat ja hansikkaat ja kanyylista pidetään muutenkin todella hyvää huolta. Viikottain minusta otetaan erilaisia virusnäytteitä ja jos niistä jokin osoittautuu positiiviseksi, silloin hoitajat suojautuvat takkeja myöten, jotta eivät veisi mahdollista virusta huoneestani eteenpäin. Jos taas itse poistun huoneesta, on minun itseni suojauduttava. Näin tääl Turuus (voi apua tuota murretta!) 

Veriarvot: hemoglobiini 122, trombosyytit 26, leukosyytit 0,4, neutrofiilit 0,33, crp 28. Eli taas ovat muka valkosolut pompsahtaneet ylöspäin. Edes lääkärillä ei tuntunut olevan antaa järjellistä vastausta siihen, miksi arvot nyt käyttäytyvät näin. Aikoi jutella muiden lääkäreiden kanssa eli jospa huomenna oltaisi vähän viisaampia. Itsestäni tämä on aika turhauttavaa, sillä tuntuu nyt siltä, etten voi alkaa odottaa uusien solujen heräämistä ennen kuin entisetkään on saatu nolliin!


4 kommenttia:

  1. Ok, kiitos vastauksestasi!

    VastaaPoista
  2. <3 upeasti menee :) Nukuhan hyvin ja näe kauniita unia.

    VastaaPoista
  3. Hemoglobiini tosiaan vielä hyvä, se auttaanee oloa?! Luulisi että trombbareita sulle pian tiputetaan kun ovat noin alhaalla. Crpssä ei hälyyttävää, hyvä! Ja pahoinvointi edelleen suht kurissa, hienoa!! -ansku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös olevan juuri hemoglobiinin ansiota, että oloni on jopa virkeä silloin, kun kuume tai paha olo eivät vaivaa! Tänään sain trombosyyttejäkin :)

      Poista