perjantai 15. elokuuta 2014

Päivä 1

Kauan odotettu ja pelättykin lähdön hetki koitti viimein eilen aamulla. Kerrankin olin pakannut suurimman osan tavaroistani jo edellisenä päivänä niin, että ne olivat valmiina matkaan. Yritin ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan, mutta silti sain kokonaisen matkalaukun täyteen: mukaan lähti mm. yhdet vaihtovaatteet kotiin paluuta varten, monta kerää varta vasten tätä reissua varten ostettuja lankoja, muutama äidin hyllystä löytynyt kirja ja vielä pari tuotantokautta vanhoja Emmerdaleja, joita en malttanut edellisenä päivänä olla ostamatta. Lisäksi tietenkin läppäri, jota kautta voin katsoa Netflixiä. (: 

Koirat hoksasivat heti laukut nähdessään mikä on homman nimi. Nuka aloitti itkulta kuulostavan vinkumisen ja kumpikin istua törötti ulko-oven edessä siinä toivossa, että sittenkin pukisin niille valjaat päälle ja ottaisin mukaani. Yleensä ne erottavat hienosti tilanteet, jolloin ne eivät pääse mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kerro niille lähteväni "kauppaan". Nyt en viitsinyt edes valehdella niille. Arvasin, etten onnistuisi lähtemään niiltä "salaa" ja pelkäsin, että viimeistään siinä vaiheessa pääsisi itku. Yllätin itseni kuitenkin omalla rauhallisuudellani; komensin koirat pois oven edestä, rapsutin molempia viimeisen kerran ja lähdin. Oikeastaan oloni oli aivan rauhallinen ja mietin, että saan lisävoimia parantua ajattelemalla noita kahta kotona odottavaa marakattia ja sitä hetkeä, kun palaisin jälleen kotiin.

Heh, puhun paljon koirista, mutta totta kai yhtä haikealta tuntui jättää Mika ja kaikki muutkin läheiset taakseni. Onneksi siskoni lähti mukaani minua saattamaan ja matka sujui nopeasti.

Illalla Tyksissä tulooni oltiin varauduttu ja minut ohjattiin melko samanlaiseen huoneeseen, jossa vietin yhden yön heinäkuun alussa. Ikkuna antaa tällä kertaa eri suuntaan, enemmän kaupunkiin päin. Noita maisemia kelpaa katsella! Täysi tohina alkoi heti ja erinäisiä bakteerinäytteitä otettiin sieltä ja täältä ja tuolta. Samat näytteet on annettava tänä iltana vielä toistamiseen.

Ensimmäinen kokonainen päivä Turkua on jo melkein takana. Päivä on kulunut nopeasti ja olo on vähän kuin neulatyynyllä: aamulla otettiin verikokeita varmaan sata pullollista (no okei, ehkä kuitenkin vain kymmenkunta). Aamupäivällä tyrkättiin cvk paikalleen, mikä sujuikin yllättävän nopeasti ja hyvin lukuunottamatta hetkellistä sydämen rytmihäiriötä, joka kuulemma kertoi siitä, että piuha menee sinne minne pitääkin. Yhden maissa annettiin ensimmäinen sytostaatti yllättäen selkäpiikkinä ja toinen on luvassa vielä tiistaina. Tulevan viikon aikana kuulostaa olevan niin paljon eri lääkkeitä ja tiputuksia luvassa, että pyysin saada itselleni kopion lääkekortista, jotta edes vähän pysyisin itsekin kartalla. Vaikuttaa siltä, että tulen viettämään paljon aikaa piuhojen päässä.

Sain kuulla myös toissapäiväisestä PET-CT:stä: tuumori on edelliseen kuvaan verrattuna samankokoinen ja vähäistä kirkkautta sen ympärillä näkyy edelleen, kuitenkin vähemmän kuin viimeksi. Puhutaan nyt siis osittaisesta remissiosta. Lääkärin mukaan vaikka tulos ei ole täydellinen, se on kuitenkin erittäin hyvä ja tästä on hyvä jatkaa. Uskon siihen, vaikka itse vähän petyinkin tulokseen.

Kaiken kaikkiaan vointini on nyt hyvä, mitä nyt cvk:n alue on näin tuoreeltaan sen verran kipeä, että jouduin pyytämään särkylääkkeen. Päivän veriarvot: hemoglobiini 136, trombosyytit 284, leukosyytit 5,9 ja neutrofiilit 4,59 + liuta muita arvoja joiden päälle en juuri ymmärrä eikä minun lie tarvitsekaan niin kauan, kun kaikki on ok. Erinomaisista luvuista lähdetään siis liikkeelle! Nuo neljä arvoa ainakin ovat sellaisia, jotka lähtevät pian laskuun ja joiden nousua aletaan viikon päästä odottaa kuin kuuta nousevaa!

13 kommenttia:

  1. Hei , Kiva että olet päässyt jo kotiutumaan sinne Tyksiin. Kuten huomaat kaikki pyörät on pantu sananmukaisesti pyörimään, jotta sinusta tehdään terve. Ole luottavaisella mielellä, sillä olet hyvissä käsissä siellä. Mika ja koiratkin voivat olla levollisin mielin kotona sinua odottamassa. Mitähän sinä mahtanet neuloa siellä, sillä minustakaan ei mikään ole rentouttavampaa kuin neulominen. Saat myöhemmin sitten muistella , miten arvokas se neule on , minkä siellä neulot. Laitahan kuulumisia aina kun jaksat ja ehdit. Kaikkea hyvää sinulle , olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on itseasiassa montakin projektia mielessä :) Aloin nyt virkkaamaan afrikankukkia, joista aikanaan muodostuu ehkä joku pehmoeläin tähän tyyliin: http://www.ravelry.com/patterns/library/happypotamus-the-happy-hippo-crochet-pattern

      Poista
    2. Hei! Oletko ajatellut että neuloisit jotain, mitä voisit sitten myydä? Itsellesi lisätuloksi. Olisi tuotteita joilla on tarina...
      Marsa

      Poista
    3. On käynyt kieltämättä sekin mielessä, mutta en ehkä pidä itseäni aivan niin taitavana :) Luulen myös, että into katoaisi nopeasti jos alkaisin neuloa ikään kuin työkseni. Nyt se on vain mukava kepeä harrastus ja välillä on jotain onnistuneita tuotoksia kiva antaa lahjaksi. :)

      Poista
  2. Tsemppiä sinne Turkuun!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista ja jännittävää. Onnea, siunausta, myötätuulta matkallesi!
    Marsa

    VastaaPoista
  4. Voimia tuleviin päiviin! Olet hyvissä käsissä,ole turvallisella mielellä. :) Suvi

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti kaikki hoidot onnistuu hyvin. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  6. Tautisen seuralainen15. elokuuta 2014 klo 23.08

    Onnea jmatkaan! Mieheni on menossa samaan operaatioon Hkiin, mikäli sopiva luovuttaja löytyy... Mutta ensiksi pitäisi saada syöpäsolujen määrä vielä alemmaksi.

    VastaaPoista
  7. Mikä sinun huoneen numero on? Systeri oli huoneessa numero 3 ja sieltä jäi hyvät
    muistot. Minun tyttäreni Aina pienenä toivotti hyvää yötä
    sanoin tuhat miljoonaa, biljoonaa, triljoonaa kertaa samoin sanoin toivotan sinulle
    onnea ja hyvää tuuria tulevaa varten. T: Päivi

    VastaaPoista
  8. Positiivista mieltä, voimia ja valoa päiviisi! T. Marita

    VastaaPoista