torstai 5. joulukuuta 2013

Uutisia

Kävin eilen paljon puhutussa ja pelätyssä PET-CT-kuvauksessa. Kanyylin laittaminen käteeni oli juuri niin tuskaista hommaa kuin arvelinkin, sillä suoneni ovat kovin ohutta ja vetäytyvää sorttia. Muuten tutkimus sujui hyvin ja leppoisasti: ennen itse kuvausta oli makoiltava pari tuntia ja yritettävä olla mahdollisimman rentona, jotta tutkimusaine saisi rauhassa levitä kehooni eikä pakkautuisi vääriin paikkoihin. No, minultahan tuo rentoutuminen onnistui varsin hyvin, sillä nukuin aina kuvauksen alkamiseen asti.

Ennen kuvausta kävin mutkan osastolla ja siinä vaiheessa kuulosti siltä, että minun olisi samantien jäätävä sinne. Olin pettynyt, sillä minulle oli luvattu, että saisin mennä vielä illaksi kotiin ja hoidot alkaisivat vasta seuraavana päivänä. Mutta palattuani osastolle kuvauksen jälkeen minulle lyötiinkin kouraan lappu, jossa kerrottiin lääkärin soittavan seuraavana päivänä tuloksista ja saisin olla ainakin siihen asti kotona.

Tämä aamu kului vähän levottomasti puhelua odotellessa. Kaikenlaisia ajatuksia ehti pyöriä mielessä. Minkä verran tuumori on pienentynyt? Entä jos se on levinnyt? Kuinka hoidot nyt jatkuvat? Jos minun annetaankin olla vielä viikonlopun yli kotona ja hoidot alkavat vasta ensi viikolla, kuinka käy joulun? Voisiko syöpä olla jo kokonaan poissa? No ei nyt sentään, ihan niin hyvin eivät asiat vielä voi olla.

Yhden maissa lääkäri lopulta soitti. Kuulemma tuumori on pienentynyt kovin vähän, vaivaiset pari senttiä edellisistä kuvista ja sen ympärillä on yhä aktiivisuutta. Lisäksi oikean keuhkoni yläreunassa on pieni, noin parisenttinen tuumori, mikä ilmeisesti on ollut siellä koko ajan, mutta kuulin siitä ensimmäisen kerran nyt. Molempia tuumoreita lähdetään nyt hoitamaan sytostaattien sijaan sädehoidolla. Lääkäri kertoi minulle joistain sädehoitoon liittyvistä riskeistä, mutta vasteen uskotaan kuitenkin olevan näitä riskejä suurempi.

Positiivinen uutinen oli se, että saan kulkea näissä hoidoissa kotoa käsin eikä minun tarvitse näillä näkymin palata osastolle. Tästä uutisesta olen tietenkin iloinen, mutta samalla hieman hämmentynyt, sillä olin varautunut normaalisti lähtöön. No.. nyt ei auta kuin jäädä odottelemaan kutsua uusiin hoitoihin ja totutella uuteen arkeen. Toivotaan, että sädehoidosta löytyy apu tämän sairauden nujertamiseen!

5 kommenttia:

  1. Toivotaan, uskotaan.
    Hyvää itsenäisyyspäivää!
    T. M 75

    VastaaPoista
  2. Onnea uudesta käänteestä. Toivottavasti säteet tehoavat. Kauanko kaikkiaan olit osastolla? Eikö siitä tullut hirveä lasku? Vai sattuiko sinulla olla vakuutus? Anteeksi utelu, mutta sairastan itse myös syöpää ja olen myös hoidoissa, tosin osastoaikani ovat olleet lyhyempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Anteeksi myöhäinen vastaaminen.. Olin osastolla elokuun lopusta marraskuun loppuun asti lähestulkoon yhtäjaksoisesti lukuunottamatta muutamaa viikonloppua ja paria viikon mittaista pätkää kotona. Ja kyllä, hirveä laskuhan siitä tuli eikä minulla ollut vakuutusta :/ Mutta nämä maksuasiat ovat onneksi sovittavissa ja ainakin minun luonani kävi heti kättelyssä sosiaalityöntekijä kertomassa eri vaihtoehdoista ja häneen voi olla aina yhteydessä jos kysyttävää tulee.

      Poista
  3. Voimia jatkoon. Kyllä se elämä voittaa, uskotaan näin. Sairastan hidaskasvuista, kroonista lymfoomaa.

    VastaaPoista
  4. Hienoa että pääset nyt sitten enemmän kotiin. Kyllä se vaan henkisesti piristää, tosi paljon. Mulla on nyt hoitona pillerimuoto, jota popsin itse kotona (toimivuudesta nyt sitten en tiiä, vähän kehnolta näyttää, mutta toki kuvaukset tammikuussa sitten vasta kunnolla näyttää) - ja kyllä näin muuten tykkään hirveästi, ettei tarvitse sairaalassa lojua. Mä tunnen itseni aina sairaammaksi sairaalassa, ja paremmaksi kun pääsee omaan sänkyyn ja tätä rataa. Tosin joskushan on turvallisempaa olla sairaalass ja saada sitä hoitoa, jolloin se huojentaa, mutta pitkäaikainen lojuminen... huh, ei kestä pää.

    Onnea jatkoon!


    - http://thelittlethingsblog1.blogspot.fi/

    VastaaPoista