lauantai 28. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Niin se vain lähenee joulun vietto loppuaan. Minulle se alkaa olla näiden ensimmäisten pyhien jälkeen ohi, tuskin jaksan loppiaiseen asti katsella joulukoristeitakaan. Hassua sekin, ensin ne pitää laittaa aikaisin ja olla tohkeissaan ja sitten ne alkavatkin jo joulun jälkeen ärsyttää! Joulu sujui meillä rauhallisissa merkeissä.; syöden, elokuvia katsellen ja muuten vain öllötellen. Kiltteinäkin oltiin muka ollu kuusenalusesta päätellen! Aatonaattona kävimme hautuumaalla muistamassa pientä enkeliämme. Ainoa harmituksen aihe olivat nämä kelit: joko on ollut märkää tai liukasta eikä minulla todellakaan tee mieli kokeilla kaatumista toistamiseen. Lenkit ovat jääneet siis paaaaljon suunniteltua lyhyemmiksi.

Kävin eilen osastolla hakemassa viimeisen tähän hoitojaksoon kuuluvat tiputuksen. Kyseessä oli juuri se lääke, joka aiheuttaa minulle hermosto-oireita sormiin ja jalkoihin. On ollut puhetta siitä, jätettäisiinkö tämä lääke kokonaan pois, mutta kuulemma niin kauan kuin tunnottomuus ei merkittävästi häiritse elämääni (en saisi esimerkiksi nappeja napitettua), lääkettä jatketaan. En ole ihan varma mitä mieltä itse tästä asiasta olen. Toisaalta lääkkeen antaminen lienee tarpeellista kasvaimen kannalta, mutta en haluaisi tunnottomuuden leviävänkään entisestään. Pelkään jonain aamuna herääväni ja huomaavani, että en todella pysty tekemään käsilläni enää mitään. Myös puristusvoima niistä on aika kadoksissa.

Veriarvot näyttivät kuitenkin vielä siltä, että pääsin viikonlopuksi kotiin. Maanantaina menen potemaan taas matalasoluvaihetta. Melko alhaalla ne ovat jo nyt, mutta tunnen silti oloni ihmeen virkeäksi. On tullut tänäänkin touhuttua jo kaikenlaista. Jostain syystä aina näin paria päivää ennen osastolle lähtöä minulle iskee kamala touhotusvaihe, ikään kuin ne tekemiset ei sinne seuraavaan kertaan täällä odottaisi: on ollut kaappien järjestelyä ja uusien petivaatteiden pesua jne. 

Tänään ja huomenna minun pitäisi uskaltaa itse pistää itseeni kasvutekijäpiikkejä.. hui! Olen joutunut tekemään sen vain kerran aikaisemmin itse ja melko pitkään piti miettiä uskaltaisinko. Mutta täytyy ajatella, että se edistää solutason nousua ja toivottavasti lyhentää tulevaa osastoreissua vain muutamaan päivään!

2 kommenttia:

  1. Piikki on ikävä pistää mukavaan ihmiseen, kylmän rauhallisesti vain, olen itsekkin joutunut pistämään niitä ja ne auttoivat. Positiivisin ajatuksin ja hyvää uutta vuotta sinulle sekä perheellesi. Kyllikki

    VastaaPoista
  2. Minä rohkaisen sinua jatkamaan sitä sytostaattia vaikkakin saat siitä oireita.
    Minun siskoltani se vaihdettiin toiseen juuri samojen oireiden vuoksi ja hän
    ei ole joukossamme enään.Siitä kasvutekijä piikistä oli sivu oireina ainakin minulla
    luukipuja mutta särkylääkeet toi helpotusta. Sain niitä silloin kun luovutin kantasolujani pikku-siskolleni.
    Ei muuta kuin Hyvää Uuden Vuoden alkua ja vaikket tunne minua ja minä en sinua muutakuin tämän blogin
    kautta niin olet mielessäni ja rukoilen puolestasi "vaikken ole uskovainen siinä mielessä". Mutta olen hengessä mukana ja toivon hartaasti että sinä selviät voittajana. Ps. muista aina välillä blogailla.
    Tv: Päivi

    VastaaPoista