Odottavan aika on pitkä...

Tulin sovitusti osastolle aamulla ennen kello yhtätoista, jotta kiertävä labrahoitaja saisi otettua minusta verikokeet. Sen jälkeen sainkin odotella vapaata vuodepaikka kello neljään iltapäivälle... Täällä on tällä hetkellä melkoinen hässäkkä huoneiden suhteen, sillä kaksi osastoa on ollut joulusta asti yhdistettynä ja on vielä loppiaiseen asti. 

Lääkäri ei osannu arvioida kauan tämä reissu tulee kestämään, saatika milloin kuudes hoitojakso pääsee alkamaan. Ainoat varmat päivämäärät ovat jo aiemmin mainitut 7. ja 8. tammikuuta, jolloin saan vielä viidenteen hoitojaksoon kuuluvat selkäpiikit. Toivottavasti pääsisin sitä ennen käymään vielä kotona, en jaksaisi viettää täällä taas viikkokausia yhtä soittoa.. Vaan ei kai se auta kuin taas edetä päivä kerrallaan. Selvisin muuten ihan kohtuudella itseni piikittämisestäkin, kun vain päätin heittää turhan nynnyilyn asian suhteen pois. :)

Oloni on edelleen oikein hyvä ja virkeä. Toisaalta se tuntuu hyvältä, mutta toisaalta tekee jälleen oloni vähän levottomaksi sairaalaolosuhteissa. Keksisin vaikka mitä puuhasteltavaa jos saisin olla kotona. Onneksi olen varannut ison kasan lankoja mukaan. Yksi huivi melkein valmistui tuossa huonetta odotellessa ja lopuista langanjämistä olisi tarkoitus alkaa virkkaamaan jonkunlaista peittoa. Saas nähdä mitä siitä tulee!