tiistai 24. kesäkuuta 2014

Puhelu Turusta

Eilen minulle tuli puhelu oudosta numerosta. Satuin olemaan kaupassa, numero oli minulle outo ja Fonecta-sovellus kertoi sen tulevan Turusta/Porista. En olisi pystynyt kaupassa keskittymään puhelimessa puhumiseen, joten pyyhkäisin punaista luuria. Ajattelin samalla, että pyh minulle kukaan mistään Turusta soittele (muut kuin puhelinmyyjät) ja unohdin samantien koko asian.

Myöhemmin puhelin soi uudestaan samasta numerosta. Nyt olin kotona, joten vastasin. Hämmästyin, kun tajusin soittajan olevan Turun yliopistollisesta sairaalasta. Jotenkin olin olettanut, että yhteydenpito sieltä tapahtuisi OYS:n kautta tai korkeintaan kirjeitse.

Joka tapauksessa.. Minulle kerrottiin, että minulle sopiva kantasolujen luovuttaja on todellakin tiedossa ja alustavia luovutuspäivämääriä suunniteltu elokuulle. Päivä tulee olemaan joko 8., 15. tai 22. elokuuta ja minun on oltava sairaalassa viikkoa ennen. Sitä ennen minun on ehdittävä käymään paikanpäällä pidettävässä infotilaisuudessa ennen lääkärien lomia ja kuulosti myös siltä, että luvassa on monenmoisia tutkimuksia sydänultraäänistä ja ct-kuvauksista lähtien. Tarkkaa päivämäärää tuolle infolle ei vielä saatu sovittua pienen päivämääräsekoilun vuoksi.

Kun puhelu loppui, iski ensimmäisenä paniikki. Lähinnä siitä, miten sinne Turkuun oikein hankkiuduttaisiin, taksilla vai junalla? Jos joudun olemaan siellä yötä tutkimusten takia, mihin Mika menee? Pääseekö Mika ylipäätän mukaan? Miksi meillä ei voi asua ketään tuttuja edes siellä päin! Jos siirto olisi tapahtunut Helsingissä, olisi siskoni ollut jo paljon lähempänä ja kaikki tuntunut paljon helpommalta. Ehkä. Turku on minulle aivan umpituntematon paikka, mikä tällä hetkellä aiheuttaa ylimääräistä jännitystä. Olen aina ollut sellainen, että haluan tietää tasan tarkkaan mihin, miten ja milloin olen menossa. Haluan olla varma, etten vahingossakaan eksy tai ole mistään myöhässä. Mutta kuten yleensä, nämä ovat vain ratkaistavissa olevia järjestelykysymyksiä ja ensimmäisen reissun jälkeen oloni on jo varmempi. Toivottavasti. Onneksi Mika ja siskoni ovat lähdössä mukaan tuekseni ja turvakseni. 

Toki nuita käytännön järjestelyjä ja paljon muutakin on tullut mietittyä jo aikaisemminkin, mutta jotenkin nyt tuon puheun jälkeen todellisuus iski tajuntaani. Todellisuus siitä, miten PIAN lähtö on edessä. Tähän asti on ollut helppo vain ajatella, että "sitten joskus syksyllä..." Tuntemattoman paikan lisäksi myös se jännittää ja pelottaakin, etten yhtään voi etukäteen tietää, mitä loppujen lopuksi on edessä. Olen kuullut monenlaisia kokemuksia siitä, mitä kantasolusiirto voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla, mutta kukaan ei voi ennustaa miten juuri minulle käy. 

Toisaalta taas jännityksen ohella mietin, mitä kaikkea minun pitäisi ja kannattaisi ottaa mukaan? Ikään kuin olisin kivallekin pikku reissulle lähdössä. Käsitöitä ainakin ja toivon, että jaksan niitä siellä tehdä! Tällä kertaa on oltava kaikki tarpeellinen mukana, sillä Mika ei ole unohtuneita romppeita minulle heti tuomassa... Niinpä. Ehkä kaikista eniten pelkään sitä tulevaa yksinäisyyttä. Kokonainen kuukausi ilman ketään tuttua lähellä. Ilman koiria... Jos kuukausi tuolle matkalle edes riittää, ei voi tietää.





14 kommenttia:

  1. Isoja asioita tulossa, ja tottahan se mietityttää. Kaikki parhaaksesi! Rohkeasti vain uutta kohti!
    Marsa

    VastaaPoista
  2. Ihana asia kun sinulla on tukijoukkona läheisiä ihmisiä! <3
    Johanna

    VastaaPoista
  3. Turkuun mennään junalla, kela korvaa matkan sinulle. Rautatieasemalta menet taksilla Tyksiin, säästät
    kuitin niin saat rahat Kelalta. Mukaasi ota hygenia tuotteita hammasharja ym.paljon vartalo rasvoja koska ihoa täytyy rasvata paljon, lukemista, puhelin, (älä unohda latureita) tietsikka jossa on webbikamera jonka
    kautta voit pitää yhteyttä omaisiisi. Jätä kaikki arvokorut ym. kotiin, ota vähän käteistä mukaan jos
    haluat ostaa vaikkapa karkkia. Muuten saat juomat (limsa ym.) ja hedelmiä sekä saat itse
    valita toive ruokiasi. Ne siellä Turun päässä neuvovat kyllä todella hyvin asioista. Siellä on myös kurattori joka neuvoo taloudelisissa asioissa kuten eri tuista mitä voit Kelan kautta hakea. Ps. Käsittääkseni Kela
    korvaa myös yhden ns. tukihenkilön matkan. Muista kysyä siellä Turun päässä siitä ja että kirjoittavat mjatka-
    korvaushakemuksen jonka sitten voit lähettää Kelaan, sinulta ja kumppaniltasi.
    Ota myös valokuvia rakkaistasi, ja jotain joka on sinulle tärkeää esim. pehmolelu tai muuta joka sinua
    voi lohduttaa kun sitä tarvitset. Tosi hyvä pointti käsityöt.
    Astut askeleen tuntemattomaan mutta pure hammasta ja ota taistelutahto esiin ja voita se riiviö, älä anna missään vaiheessa periksi. Ajattele että tämä kurjuus on väliaikaista sillä monta kertaa matkan varella
    haluaa ehkä heittää pyyhkeen kehään ja antaa periksi kun on tosi kurja olo sitä luulee että sellaista
    se on loppu ikä mutta ei se niin ole.
    Toivon sinulle paranemisia ja olen hengessä mukana, muista päivittää blogiasi Aina kun jaksat.
    Ter: Päivi

    VastaaPoista
  4. Mukava kuulla, että asiat menee eteenpäin. Kun hetken mietit , saat käytännön asiat järjestykseen. Alussa tulee varmaan paniikki, kun kaiken joutuu suunnittelemaaan, mutta huomaat, että kaikki on todellakin järjestettävissä. Pääasia on se sinun hoito ja paraneminen. Nyt rohkeasti eteenpäin. Kaikki on sinun parhaaksesi. Vaikka kaikenlaiset epäilyt käy välillä mielessä, niin se on luonnollista. Pääasia on, että menet päivä kerrallaan eteenpäin ja ajattelet positiivisesti. Huonoa päivää seuraa aina hyvä päivä. Toisten huonoja kokemuksia ei kannata ajatella, koska jokainen kokee hoidon omalla tavallaan ja jokaisen fysiikka on erilainen. Saat varmasti hyvän infon käydessäsi Turussa. Luota siihen, että kaikki tekevät parhaansa sinun hyväksesi. Olen ajatuksissani sinun mukana , ja toivon kaikkea hyvää sinulle. t. entinen syöpäpotilas

    VastaaPoista
  5. Jes, luovuttaja löytynyt! Kohta saat puhtaan elämän suoniisi. Kovat paikat on tietenkin edessä mutta kaikki on paranemista kohti. Tuen täällä sinua muiden mukana! -tellu

    VastaaPoista
  6. Hei! Itselläni todettiin angioplastinen T-solu lymfoona 7/2012 (lääkärin mukaan harvinaisempi ja "kinkkisempi") Mutta tässä mennään jo syövästä parantuneena, Useita sytostaatti hoitoja Oulussa sitten kantasolu siirto Turussa (2013 helmikuu) joka on jo hyvinkin tuttu paikka Ku siellä monet kontrollit käyneenä. Siirto jakso meni yllättävän hyvin, aika vaan meinas käydä pitkäksi mutta ajattelin paljon tulevaa kesää ja perhettä sekä läheisiä. jatkuvasti soiteltiin.. Voimia vaan sinulle! Itse menen aina yö junalla ja omalla ylä kerran hytillä (niissä on wc) ja taxsilla TYKS iin. (n.3-4km) aseman edestä. T. ex-syöpäpotilas

    VastaaPoista
  7. Voimaa ja jaksamista tulevaan. Rukoilen puolestasi, että paranet. Olen seurannut blogiasi alusta asti. Kirjoitat rankasta aiheesta, meidän kaikkien ihmisten parhaaksi. Omat vastoinkäymiset tuntuvat pieniltä, sinun kokemustesi rinnalla.

    VastaaPoista
  8. Moikka, tästä lähetään eteenpäin tervehtymisen tielle! Elä liikaa spekuloi mitä kaikkea voi sattua JOSKUS, ota vain päivä kerrallaan. Minä ainaski yritin aina ajatella näin:) Turun info tapaamisessa tulee kaikenlaista tietoa toimenpiteestä (näin pitää ollakkin), mentiin lievään sokkiin mieheni kanssa (Kela korvaa läheisenkin matkakustannukset), tämän jäkleen vatsa kurni mutta sanoin kumppanille, tarvii skumpan ensiksi;) Viisi viikkoa vierähti ihmeen kummasti äkkiään, olin/olen hyvilläni kun minua autettiin:) Toipuminen ja voimattomuus kesti minulla monta kuukautta (ei kaikilla) ja nyt 2 v myöhemmin osaan nauttia luonnosta, tästä ja nyt hetkestä koiruuslenkityksellä enemmän kuin ennen :):):) Positiiviset tsemppaukset ja nokka kohti menosuuntaa ♥♥♥

    VastaaPoista
  9. Hieno homma Henna , siitä se lähtee lopullinen paraneminen.
    Kaikki järjestyy kyllä.
    Mitä on tullut luettua k.o. laitoksesta niin tosi hyvää hoitoa saat.
    Peukkuja ♡

    VastaaPoista
  10. Mahtava juttu :) Olen seurannut blogiasi alusta alkaen, ja kirjoitat ihan älyttömän hyvin. Kiitos siitä että olet jaksanut kirjoittaa, ja jakanut näitä kipeitä asioita. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää hoitoihin ja tulevaisuuteen joka päivään..olet äärimmäisen vahva nainen <3

    VastaaPoista
  11. Oikein paljon onnea ja lämpimiä ajatuksia matkalle suureen muutokseen elämässäsi! Olen lukenut blogiasi alusta asti ja nyt tuleva koitoksesi sain minut lähettämään sinulle enkeleitä matkaan Turun reissuille! Ihanaa lukea blogiasi, koeta jaksaa myös tulevaisuudessa kirjoitella kuulumisia.

    VastaaPoista
  12. Täällä myös yksi joka on seurannut blogiasi alusta asti.ja hengessä mukana!! Paljon voimia ja halauksia sinulle. Nauti kesästä päivä kerrallaan ja kerää voimia. Sinä jaksat kyllä!! Aiemmissa kommenteissa oli hyviä konkreettisia vinkkejä. Koita olla murehtimatta liikaa etukäteen, sinusta pidetään hyvää huolta ja asiat järjestyvät kyllä omalla painollaan. Sinun ei tarvitse tietää etukäteen kaikkia asioita. Päivä kerrallaan, positiivisuudella eteenpäin. Tsemppiä ja aurinkoa päiviisi :)

    t. Marita

    VastaaPoista
  13. Hei Nenna! Tervehdys kohtalotoverilta Helsingistä. Sain sinua koskevan lehtileikkeen kälyltäni Tyrnävältä ja löysin blogisi, mikä on mukava juttu. Minä sairastan lymfoomaa ja saan toiseksi viimeisen sytostaattikierroksen tällä viikolla. Minä kirjoittelen myös blogia kokemuksistani. Jos haluat vilkaista, löydät sen täältä: http://sairaanrakaselama.blogspot.fi/ Voimia! T. Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olenkin joskus lukenut blogiasi :) Voimia sinullekin!

      Poista