sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kaljupää!

Tiputusviikko sujui kaikkinensa hyvin. Sain nelarabiinia siis maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Lääkkeestä ei tullut kummempia sivuvaikutuksia, korkeintaan ehkä pientä väsymystä. Toisaalta nukahdan kyllä muutenkin herkästi, jos saan siihen tilaisuuden, joten en ole edes varma onko tämä "väsymys" normaalista poikkeavaa vai kiinnitänkö siihen vain huomiota, koska se oli mainittu sivuoireissa?

Maanantaita lukuunottamatta pääsin joka päivä iltapäiväksi kotiin sillä ehdolla, että minulla oli koko ajan seuraa ja tulisin yöksi takaisin osastolle. No sehän sopi minulle! Kannatti kerrankin avata suunsa; tuskin olisin päässyt ellen olisi älynnyt kysyä. Olihan se taas ravaamista ja viimeisten iltojen lähdönhetket alkoivat tehdä tiukkaa, kun oma peti näytti niin paljon houkuttelevammalta. Mutta oli se sen arvoista. Näin viikko kului paljon paljon nopeammin. Vielä perjantai-iltana menin takaisin osastolle ja lauantaiaamuna pääsin verikoetulosten jälkeen pois. Sekin oli jo jotain, kun alkuperäinen puhe oli, että pääsisin pois vasta maanantaina. Nyt minun tarvitsee käydä maanantaina vain labroissa ja sitten kuullaan jatkoista.

Tuntuihan hyvältä nukkua pitkät yöunet omassa sängyssä ja käyttää hurtat pienellä aamulenkillä <3

Heh, pakko kirjoittaa eräästä asiasta, johon olen saanut törmätä nyt kesän tullen. Kun olen viimeinkin luopunut villapiposta, (jota kyllä viittä vaille saisi vieläkin käyttää kelien puolesta) olen kulkenut pitkälti paljain päin. En siis edelleenkään osaa käyttää peruukkia. Itseasiassa Mikalta pääsi tahaton naurunpyrskähdys, kun viimeksi yritin tällätä sitä päähäni. Näytin kuulemma hassulta, kun on tottunut näkemään minut kaljuna. (Kiitti!) Huivitkaan eivät jotenkin ole minun juttuni. Voisin kuvitella pitäväni ohutta puuvillapipoa vaan en ole saanut aikaiseksi sellaistakaan ostaa. Ainoastaan helteillä, kun tiesin olevani paljon ulkona ja suorassa auringonpaisteessa, käytin huivia pääni suojana.

Kuljen siis tosiaankin paljain päin ja sekös kanssaihmisiä ihmetyttää - ja minua joidenkin reaktio huvittaa. Varsinkin lapsilla huomaan sivusilmällä päiden kääntyvän melkein ympäri, kun kuljen ohi. Eivätkä kyllä kaikki aikuisetkaan malta olla vilkaisematta toista jos kolmattakin kertaa. Muutaman kerran olen saanut naapuritalon pihalta ja joiltain ohikulkevilta lapsukaisilta ivalliset huudot perääni: "kaljupää" ja jotain mitä en jaksanut jäädä kuuntelemaan. 

Ei minua huutelu sinänsä häiritse. Itsehän sitä tavallaan kerjään, kun kuljen tämännäköisenä. Ainakin minut tunnistetaan yhä naiseksi, ilman hiuksiakin, jee! Mutta se minusta on vähän jännä, etteivät usein paikalla olevat vanhemmat millään tavalla ojenna vieraille huutelevia lapsiaan. Ainakaan minun kuullen. Itse muistelisin äitini puuttuneen heti asiaan, jos menin lapsena ääneen kommentoimaan jonkun ulkonäköä. Ehkä vanhemmat ovat vain lastensa kanssa samaa mieltä? Hemmetin kaljupää, tekisit jotain ulkonäöllesi? Välillä mietin, mitä aikuiset ihmiset tosiaan ajattelevat minut nähdessään? Kuinka moni jää asiaa sen kummemmin miettimään? Tajuavatko ihmiset heti mistä on kyse? Lukeeko otsassani "syöpä"? Vai luulevatko ihmiset, että yritän tahallani provosoida ja ärsyttää ulkonäölläni? 

Sitten muistutan itseäni, että aivan sama mitä muut ajattelevat. Sori vain ihmiset, en aio piiloutua maailmalta ketään miellyttääkseni. :)




16 kommenttia:

  1. Ei kannata sitä jäädä murehtimaan, en tunne sinua mutta näytät todella kauniilta ilman hiuksiakin.<3

    VastaaPoista
  2. Morjens! En voi olla kehaisematta, sinulla on kaunis pää, niin sanoi minullekkin yksi hoitaja, niitäkin on kuulemma erinlaisia;), pää on aika arka paikka, kun hiukset ei suojaa anna, pipo piti olla lämmöntuottajana ja saunassa...kylymä pyyhe päässä :) positiiviset tsemppaukset ♥♥♥

    VastaaPoista
  3. Peukut sulle ja kaljuudellesi! Saman ilmiön ihmisten reagoinnissa huomasin kun viime vuoden lopulla kuljin aivokasvainleikkauksen jälkeen ilman huivia tai hattua, etuosa päästä siis hiuksettomana. Mulla oli kyllä komea arpi yli pään, joten ihmiset ehkä tajusivat hiuksettomuuden syyn. Mutta tosiaankin, mitä enemmän ihmiset tuijottivat (paheksuenkin), sitä tiukemmin päätin etten mitään huivia virittele ainakaan ulkonäön vuoksi, kylmällä ilmalla oli sitten kyllä pakko.

    VastaaPoista
  4. Löysin blogisi aamun Kalevan perusteella ja päivän aikana olen ahminut sen läpi. Kirjoitat kauniisti näin vaikeasta asiasta. Toivon, että nelarabiinista on sinulle apua. Toivon sinulle rohkeutta ja voimia kulkea tämä matka. -T

    VastaaPoista
  5. Hei! Terveiset 23v kohtalontoverilta joka sai rekisteriluovuttajalta kantasolumössöä Turussa 4/2012! Nyt 15 leukaa, 17km juoksulenkkejä ja kaikkea muutakin entistä ehompana! Turku on ihan älyttömän hyvä hoitopaikka ja sut hoidetaan siellä niin hyvään kuntoon että parin kolmen vuoden päästä sua naurattaa! Positiivinen asenne ja huumori vie sut pitkälle. Eristyshuoneetki tuhat kertaa paremmat ku Oulussa nii infektioita ei tule niin paljoa :) Ps: Olisi tosi paljon kerrottavaa ja ilo jutella enemmän, joten kysyin sua fb kaveriksi :)

    VastaaPoista
  6. Jotenkin tuntuu, että alat olla voiton puolella!
    Jaksele tämä lopputaival iloisella mielellä olet jo terveyden ansainnutkin. ♡
    P.s. ehkä en kenelläkään kohtalotoverilla ole niin kaunista kallonmuotoa nähnytkään kuin sulla.

    VastaaPoista
  7. Älä välitä muiden tuijotuksista ja huuteluista! Sinulla on oikea asenne kyllä, piut paut välität muiden mielipiteistä. Joskus kun olen nähnyt kaupungilla kaljupäisiä naisia, olen ajatellut, että joko tyyli on "statement" tai sitten kyseisellä ihmisellä on/on ollut syöpä. Jos jälkimmäinen on päällisenä mielessä, toivon hiljaa mielessäni sille ihmiselle parempaa vointia. Toivon sinullekin parempaa vointia koko sydämestäni! :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Markukselle tarinastasi! Annat huipusti temppiä Nennalle, samoin kun itsellenikin joka olen tällä hetkellä autologisessa siirrossa. Toivottavasti Nenna edelleen olet säästynyt liiemmiltä sivuvaikutuksilta!

    VastaaPoista
  9. Hei! Tuli tekstistäsi mieleen oman tyttären kaljuus.Tyttäremme sairastui ALL:aan 2006. 2xlähti tukka. Hän myös oli rohkeasti kaljuna.Sinulla on kaunis päänmuoto.Tämän päivän vanhemmat sallii lapsilleen liikaa vapauksia.Rakkautta ja rajoja lapset kaipaa tänäänkin. Jatkan blogisi lukemista. Voimahali sinulle :)

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti sanomani, että oman tyhmyytensä vanhemmat siinä pajastavat, kun antavat perillistensä huudella.

      Osaat ilmaista itseäsi koskettavasti ja kypsästi.

      Poista
  11. Pikkulapset ei ymmärrä, ja jos ymmärtäisivät niin jättäisivät luultavasti kommentoimatta (toivon ainakin!!). Äitinä ottaisin kyllä asian esille; ylipäätään vieraille ihmisille huutelun -- hei, jotain käytöstapoja pitäis antaa perinnöksi, please! Mutta kuten teksteistäsi käy ilmi, olet hyvin rohkea ja määrätietoinen; sen avulla pärjäät varmasti! Minäkin toivon sydämeni pohjasta että jonain päivänä tämä vaihe elämästäsi on muisto vain.
    Jaksamista ja haleja <3

    VastaaPoista
  12. Kun minun systeristä tuli kalju yhden viikonlopun aikana jolloin lapset eivät olleet
    kotona, kun he sunnuntai iltana palasivat niin nuorempi sai aikamoisen
    schokin kun äitistä oli tullut kaljupää, vanhempi lohdutteli äitiä että olet sinä
    edelleenkin meidän rakas äiti. Tuli koulupäivä niin tämä nuorempi sanoi että et kyllä tule minua
    hakemaan ilman peruukkia ja kun ovikello soi niin et saa mennä avaamaan ilman peruukkia. (äiti kun oli etukäteen tilannut perukin kun tiesi että jossain vaiheessa sitä tarvitsee). No äiti oli puolituntia ähkäillyt peruukin kanssa ja oli lopulta kuta kuinkin tyytyväinen aikaan saannokseensa. Kun hän pääsi koululle jossa lapset pukivat vaatteita niin eikös tämä juniori suureen ääneen kailottaa että minun äiti on kalju johon sitten yks pikkutyttö kauhistuneena kysyy että mitä hoitoainetta olet käyttänyt että hän kyllä sanoo omalle äitille ettei käytä samaa, monta kertaa myöhemminkin juniori huokaili että miksi justiinsa minun äiti on kalju.
    Mutta kuitenkin äiti oli silti sama rakas äiti vaikkakin kalju.

    VastaaPoista
  13. Hyvää jussia Nennalle täältä syötteeltä

    VastaaPoista