torstai 28. marraskuuta 2013

Helpotusta ikävään

Huomenna pääsen lopultakin pois osastolta. Kuulemma ennen huomista infektion vuoksi aloitettua suoneen annettavaa antibioottia ei millään voi vaihtaa suun kautta annettaviin. Saan antibioottia kolme kertaa päivässä: aamulla kahdeksalta, iltapäivällä neljältä ja puoliltaöin. Periaatteessa olisin saanut jo eilen lähteä käymään lääkkeidenannon välissä kotona, mutta emme Mikan kanssa kokeneet tuota ravaamista järkeväksi - asumme kuitenkin automatkan päässä sairaalasta. 

Vaikka tein jo tuskallisen päätöksen, että pysyisin sairaalassa perjantaihin asti, päätin kuitenkin haluta täksi illaksi kotiin. Mika tulee töiden jälkeen hakemaan minut ja tuo kymmenen jälkeen illalla takaisin. Sitten jään tänne vielä yöksi ja kotiudun taas huomenna aamupäivällä (toivottavasti). Vaikka kyseessä on vain muutama vaivainen tunti niin tunnen, että näin tämä ilta kuluu nopeammin eikä sairaalaanpaluukaan tunnu niin kamalalle, kun tiedän pääseväni huomenna kotiin.

Jotta elämästä ei jännitystä puuttuisi, niin huomisaamuna minusta päätettiin ottaa vielä luuydinnäyte. Tuo näyte on otettu minusta vain kerran aikaisemmin - silloin, kun olin vielä nukutettuna. Siksipä tutkimus nyt jännittää, kun en oikein tiedä mitä odottaa ja kaikki pelottelee sen sattuvan puudutuksista huolimatta. Saan ennen toimenpidettä rauhoittavan lääkkeen, jospa se vähän helpottaisi.. Hyvähän sen tietenkin on, että tutkitaan. Näin varmistetaan, ettei tauti vain ole päässyt leviämään luuytimeen, vaikka oletuksena onkin, että sitä ei sieltä löydy.

Kohta pääsen vähän haukkaamaan happea ja viettämään illan omien murusteni kanssa <3

9 kommenttia:

  1. Mukavaa koti-iltaa! :)

    T. Johanna

    VastaaPoista
  2. Se riippuu vähän ottajasta ja varmaan omasta kipukynnyksestä tuntuuko ja sattuuko luuydinnäytteen otto. Mua se valitettavasti on sattunut aina ihan älyttömästi, ottajasta riippumatta. Mulla on kuulemma kovaa luuta, joka on toki hyvä, mutta otto sattuu eikä sitä yleensä saada eka yrittämällä. Oon kuitenkin kuullut että toisilla se ei satu tai tuntuu vain paineena, joten toivottavasti sullakin on näin. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  3. Huomenna tähän aikaan se on jo ohi, ja oot taas kotona.

    VastaaPoista
  4. Aina välillä kirjoituksesi saa minut kovin mietteliääksi... Aika ajoin mietin blogin otsikkoa, onnetonta tarinaa. Tiedätkö, kaiken tapahtuneen keskellä kirjoituksissasi näkee paljon onnea. On onni että sairautesi huomattiin, on onni että sitä hoidetaan, on onni että sinulla on mies siinä rinnalla ja rakkaat lemmikit. Kun elämä pysähtyy ja kaikki on veitsen terällä, tärkeimmistä asioista pidetään kynsin hampain kiinni ja ne ovat siinä vielä silloinkin kun tilanne rauhoittuu ja niitä osaa arvostaa entistä enemmän.On onni sinulle että jaksat kirjoittaa tätä ja saat siitä helpotusta. On onni minulle että sinä kirjoitat tätä ja muistan sen vuoksi erityisen hyvin nämä asiat. On onni minulle että saan toivottaa sinulle tsemppiä tässä välillä niin vaikeassa ja raskaassa tilanteessa. Toivottavasti luuydinnäyte saatiin onnistuneesti otettua ja pääset kotiin hengähtämään. Pakkasen kirpeää, valkoista ja talvisen kaunista viikonloppua! T. Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen tuota otsikkoa välillä miettinyt, josko se olisi syytä muuttaa. Ensimmäistä tekstiä kirjoittaessa sen vain oli ainoa mieleen tuleva nimi ja sillä blogi tuli tunnetuksi, joten en ole tullut sitä muuttaneeksi! Mutta totta on kaikki, mitä kommentissasi sanoit. On suuri onni, että saan yhä ylipäätään elää!

      Poista
    2. Sitä tarkoitinkin, että se tulee kirjoituksistasi ja ajatuksista selkeästi ilmi. Siitä huolimatta nimi on hyvä blogille. Ja sitä paitsi, välillä saa veeituttaa, kovastikin! Siitäkin olotilasta revitään energiat irti, se on sisua ;)

      Poista
  5. Hei Nenna! Lähetin kerran minun siskolleni kortin jossa oli sellainen sanoma että
    Nauti matkalla olosta eikä perille pääsystä. Ei sitä ihminen etukäteen tiedä kohtaloaan ja
    hyvä niin. On toisia joille ei iknä tapahdu mitään ja toiset taas kulkevat katastrofista toiseen.
    eikä ole tietoa miksi. Joku voi vain kompastua pieneen kiveen ja menehtyä toinen taas
    voi selvitä vaikka kuinka vaikeasta sairaudesta voi jopa olla useita syöpälajeja ja silti selvitä.
    Yksi työtoveri sanoi näin että meille kaikille on annettu jonotuslappu jo syntyessämme että vaikka
    kuinka terveellisesti elää niin voi sairastua jotku vaikka kuinka juovat ja knarkaavat silti elävät vaikka kuinka
    pitkään. Meillä kaikilla vain on kohtalomme, asennoidu että sinä selviät tästä, taistele herra hoddingia vastaan.

    VastaaPoista
  6. Hei! Tahtoisin tulla käymään kun olet osastolla mutta eiväthän ne minua sinne päästä kun nenä vuotaa aina (se pahuksen liimakorva!). Ja se vuotava nenä saa pysyttelemään poissa sairaaloista muutoinkin... Joulu on tulossa, toivottavasti saat ne pyhät viettää kotona :) Äläkä stressaa siivouksista yms. kotitöistä, ne eivät vieläkään karkaa! Sunnuntaina on jälleen mittelilenkki, ajattelen sinua siellä metsässä kävellessäni. Ja olet mietteissä muulloinkin, kovasti jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina <3 Mekin metsälenkkeillään täällä "omilla huudeilla" toistaiseksi sitä mukaa, kun kunto antaa myöten. Tervetuloa vain osastollakin käymään jahka pääset! Seura piristää aina :)

      Poista