Tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun Mikan kanssa aloitimme yhteisen taipaleemme. Oli syksy 2006. Olin 16-vuotias, asuin äitini kanssa Suomussalmella ja olin vasta aloittanut lukion. Mika oli viidentoista, asui perheineen Haukiputaalla ja kävi vielä yläasteen viimeistä vuotta.
Törmäsimme toisiimme sattumalta internetin ihmeellisessä maailmassa. Jostain syystä Mikan kanssa oli helppo jutella ja luottamus häneen syntyi hyvin nopeasti, vaikka yleensä olin tarkka ja varovainen siitä, kenen kanssa juttelin ja mitä itsestäni kerroin. Todellisuudessa tutustuimme ja ehdimme jutella jo aika pitkään ennen tätä nimenomaista päivää, mutta tämä päivä oli se, jolloin sovimme, että tästä tulisi jotain suurempaa. Niinpä olemme pitäneet sen suhteemme alkamisen vuosipäivänä.
Kukaan ei tainnut oikein uskoa meihin. Meille varmaan naureskeltiinkin. Oltiinhan sitä nuoria ja asuttiin eri paikkakunnilla. Tapasimme noin joka toinen viikonloppu vuoroin toistemme luona käyden sekä lomilla. Seurusteluamme pidettiin "nettisuhteena". Inhosin tuota sanontaa. Meille oli kuitenkin tärkeintä, että itse tiesimme mitä teimme ja mitä halusimme.
Kolme vuotta jaksoimme tätä rumbaa. Sitten tuli minun aikani valmistua lukiosta ja lähteä kotoa maailmalle. Ei liene vaikea arvata, että Ouluun oli päästävä. Hankimme Mikan kanssa yhteisen asunnon ja sain opiskelupaikan. Näin myöhemmin ajatellen etenimme varmaan aika nopeasti yhteenmuuton ja monen muunkin asian suhteen. Mutta tässä ollaan, monenlaista yhdessä nähty ja koettu, edelleen yhdessä.
Minä olen luonteeltani ajoittain hyvinkin äkkipikainen, "mulle-kaikki-heti-nyt"-tyyppi. Mika taas on rauhallinen eikä turhia hätiköi. Aika usein olemme onnistuneet ärsyttämään toisiamme näille piirteillämme: Kun minä olisin jo menossa, Mika vasta tekee lähtöä. Kun minä hätiköin, Mika kysyy: "Minne helevettiin sulla on taas kiire?" Ehkä juuri tuo onkin yksin suhteemme kantava voima, täydennämme näin toinen toisiamme.
Nyt jälleen yksi koettelemus riepottelee meitä ja pitää meidät erossa toisistamme. Tunnen kuitenkin koko ajan, että Mika on lähelläni ja tukenani. En selviäisi enkä olisi tässä ilman Mikaa. Sentään pieni onnenmurunen meille on suotu ja pääsen illaksi kotiin juhlistamaan yhteistä elämäämme <3
Ihana <3 voimia paljon sinulle <3 ja onnea teille <3
VastaaPoistaNinnu, sinulla on kyky kirjoittaa sujuvasti. Tekstiäsi on ilo lukea. Iloa tähän juhlapäiväänne sinulle ja miehellesi.
VastaaPoistaUskon, että saat itsekin voimaa siitä, että pystyt analysoimaan tilannettasi. Et varmaan arvaakaan, miten paljon sinulla on tuntemattomia lukijoita, jotka ajattelevat sinua.
t. PirjoI
Olen alusta saakka lukenut sinun blogia ja joka päivä käyn seuraamassa oletko taas jakanu ajatuksiasi meille lukijoille. Oot todella vahva persoona, moni ois lannistunut tuossa tilanteessa. Ihana ku löydät positiivia puolia pienistä asioista. Toivon sinulle paljon jaksamista ja kaikkea hyvää. :)
VastaaPoistaLämpimät onnittelut teille vuosipäivänänne <3 Netin maailma on ihmeellinen, sen välityksellä mekin löysimme toisemme ja muutin toiselle puolen Suomea.
VastaaPoista:,-)
VastaaPoistaOnnea ja kaikkea hyvää elämäänne!!
VastaaPoistaOikein paljon onnea teille! Hyvä, että sinulla on mies tukenasi. Kaikilla ei ole miehen valinnassa käynyt yhtä hyvä "tuuri"
VastaaPoistaOnneksi saatte viettää vuosipäivää yhdessä! Toivon teille monia kymmeniä yhteisiä vuosipäiviä :)
VastaaPoista