keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Hoidot jatkuu

Täällä taas. Tulin sairaalaan ensimmäisen kerran jo maanantaina naistentautien poliklinikalle. Viime viikolla todettiin, että kohtuni ei ollut täysin tyhjentynyt keskenmenon jäljiltä, joten minulle jouduttiin tekemään uusi kaavinta. Tarkoitus oli, että toimenpiteen jälkeen minut siirrettäisiin suoraan syöpätautien osastolle odottamaan seuraavana päivänä alkavaa sytostaattihoitoa, mutta kerrankin positiiviseksi yllätyksekseni pääsinkin vielä illaksi kotiin.

Tiistai-aamuna minut sijoitettiin eri osastolle kuin tähän asti, sillä "oma" osastoni touhuaa parhaillaan muuttoa eikä minulle ollut tällä hetkellä siellä tilaa. Sain todeta, että jos sairaalasta lähteminen on hidasta puuhaa, on sitä myös osastolle saapuminen! Odottelin kaksi tuntia ennen kuin pääsin omalle paikalleni kolmen hengen huoneeseen. 

Sairaalan sänky. Potilasvaatteet. Joka puolella häärivät hoitajat. Yhden ihmisiän minua vanhemmat huonekaverit, jotka eivät puhu minulle sanaakaan. Tuntui siltä kuin olisin hypännyt taas johonkin eri todellisuuteen. Se elämä, jota sain viikonloppuna viettää, oli jonkun muun elämää. Enkä tiennyt lainkaan mitä tuleman pitää, ei mitään tietoa milloin pääsisin seuraavan kerran kotiin. Olo tuntui hyvin raskaalta.

Sitten lääkäri saapui minua katsomaan ja hieman valaisemaan tulevaa. Selvisi, että jatkossa hoidot tullaan toteuttamaan vuoropareina eli tämä kolmas hoitojakso toteutetaan samoin kuin ensimmäinen, ja neljäs hoito kuten toinen. Jos asiat etenevät suunnitellusti, näitä vuoropareja tulee olemaan neljä, yhteensä siis kahdeksan hoitojaksoa. Neljännen hoidon jälkeen otetaan taas kuva, josta tällä kertaa nähdään, onko kasvain aktiivinen ja löytyykö sitä mahdollisesti muualta kehostani. 

Oli myös selvinnyt, että yksikään sisaruksistani ei ole minulle sopiva soluluovuttaja mahdollista kantasolusiirtoa varten. Onneksi koko siirtohomma on nyt muutenkin jäissä. Toivon niin, että koko touhuun ei ikinä ryhdytä.. Vaan jos se kuitenkin joskus tulee ajankohtaiseksi, sopivan luovuttajan pitäisi löytyä kohtalaisen helposti yleisestä rekisteristä.

Paras lääkärin kertoma uutinen oli, että mikäli perjantaina vointini on hyvä, pääsen taas viikonlopuksi kotiin ennen hoitojen jatkumista ja solutason laskua. Toivottavasti en taas innostu liikaa eikä mikään ehdi mennä pieleen ennen perjantaita, mutta tällä hetkellä ajatus valaisee mieltäni. 

Oloani hieman hankaloittaa uusi CVK-kanyyli, joka operoitiin eilen kaulaani. Edellinen, oikean solisluuni alla ollut kanyyli otettiin torstaina ennen kotiinlähtöäni pois, sillä se oli ollut paikoillaan liian pitkään ja alkoi olla jo potentiaalinen infektioriski. Poistaminen tuntui vähän harmilliselta, sillä se ei millään tavalla häirinnyt olemistani ja sitä kautta oli niin helppo ottaa verikokeet ym. Toki kotona oli mukavampi olla ilman ylimääräisiä piuhoja, mutta pieni jännitys eli koko viikonlopun sisälläni, koska jännitin jo tulevaa kanyylin laittoa paikoilleen. Eikä pelko osoittautunut aivan turhaksi: kanyylin asentamisen aikana minulta melkein loppui happi niin, että jouduin pariksi tunniksi tarkkailuun. Ja nyt se on kipeä ja hankaloittaa nielemistäni, mikä ei ole aivan normaalia. Huonolla tuurilla se joudutaan ottamaan vielä pois ja laittamaan uudelleen..

Kaiken kaikkiaan vointini on kuitenkin tällä hetkellä hyvä. Toivotaan, että se myös pysyy hyvänä tämänpäiväisen IT-hoidon (selkäpiikin) jälkeen eikä aiheuttaisi viikkoja kestävää päänsärkyä kuten viimeksi!

7 kommenttia:

  1. Nenna, tarinassasi kuljetat meitä lukijoita elävästi pitkin tunteiden vuoristorataa. Kiteytät tosi koskettavasti ilon ja surun, kauneuden ja kauhun, valon ja varjon kietoutumisen yhteen. Voi hyvin, pysy rohkeana ja katso valoon päin!

    Elina

    VastaaPoista
  2. Minäkin, yksi monista blogisi lukijoista, ensimmäisen kerran toivotan taisteluusi voimia! Koskettavaa saada lukea realistisia ajatuksiasi, palasia tunteistasi ja olotiloistasi sairauden keskeltä. Ystävälläni on takana sama kamppailu kymmenen vuoden takaa ikäisenäsi nuorena naisena. Tällä hetkellä hän viettää perheen äidin elämää terveenä. Paljon valon pilkahduksia arkeesi toivottellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että ystäväsi on selvinnyt sairaudesta ja elää normaalia elämää. Antaa toivoa omaankin taisteluun <3

      Poista
  3. Kiitos, että jaat ajatuksiasi kanssamme. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja uskon, että et ikinä anna periksi. Voimia Sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitat tosi hyvin! Voimia!!

    t. lukijasi

    VastaaPoista
  5. Aiheuttiko kohtuun jäänyt raskausmateriaali oireita, joiden syytä ihmeteltiin? En nyt muista tarkasti kirjoititko aiemmin kuumeesta vai tulehdusarvoista vai mistä... Tsemppiä hoitoihin ja kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ollut syynä edelliseen infektioon, mutta kylläkin riski tuleville infektioille!

      Poista