maanantai 21. heinäkuuta 2014

Taas yhden viikon fiilinkejä

Viime maanantain hammaslääkärireissu sujui hyvin ja kivuttomasti, vaikka etukäteen jännitinkin kovasti. Toisaalta tuntui hölmöltä pelätä hammaslääkäriä, kun ajattelee mitä kaikkea muuta tässä on jo tullut koettua.. Kai ne karmeat hammaslääkärimuistot kumpuavat jostain lapsuudesta, jolloin suustani revittiin hampaita, tehtiin oikomishoitoja ja jos mitä. Aikuisiällä hampaista ei sitten juuri olekaan ollut vaivaa, joten nyt yllätyin, kun hammaslääkäri teki paikan jopa neljään kohtaan! 

Hoidot kai ovat vaikuttaneet hampaisiinkin? Ja toki olen kuluneen vuoden aikana syönyt huomattavasti enemmän makeaa ja osastolla on tullut juotua tavoistani poiketen limpparia. Välillä on tainnut mennä lohtusyömisenkin puolelle... Tähän olen kiinnittänyt nyt huomiota ja ruvennut korvaamaan karkit ja muut herkut marjoilla ja hedelmillä. Muutenkin olen yrittänyt lisätä vihanneksia ruokavaliooni aiempaa reilummalla kädellä ja olen innostunut kokeilemaan monia uusia juttuja! Mitään kuorimatonta/kypsentämätöntä en uskalla syödä ja varsinkin siirron jälkeen on oltava tarkkana tämän suhteen.

Ja ei, en tosiaan yritä laihduttaa. Syön edelleen kuin pikkupossu ja usein, mutta yritän valita suuhunpantavakseni järkevämpiä vaihtoehtoja. Jotain "hyötyä" tästä sairastamisestakin; sitä ajattelee nykyään aivan eritavalla syömistensä vaikutuksia omaan kehoonsa..

Kuulin viime viikolla lääkäriltä keuhkofunktion tuloksista. Ilmeisesti ne eivät olleet kovin hyviä. Kuulemieni arvojen perusteella tutkailin internetin ihmeellistä maailmaa ja löytämäni viitearvotaulukon mukaan "keuhkofunktion alenema" olisi keskivaikea. Lääkäri kyseli kovasti onko minulla hengenahdistusta tai onko minulla todettu astmaa. No ei ole. Pystyn kävelemään ihan normaalisti hengästymättä. Juoksemista en ole kokeillut, mutta arvelisin sen kuitenkin olevan jo liian raskasta. Vähän ehkä petyin noihin tuloksiin, mutta toisaalta.. mitä oikein odotin? Ovathan keuhkoni kokeneet kovia, joten ei kai mitään huipputuloksia ollut odotettavissakaan.

On ollut ihanaa viettää aikaa kotona. Olen herännyt aamuisin sen verran ajoissa, ettei mittari näytä vielä hellelukemia ja painunut koirien kanssa metsään aamulenkille. Olen istuskellut sillä samalla kivellä kuin vuosi sitten ja seurannut koirien touhuja. Tällä kertaa en kuitenkaan joudu istumaan voimia kerätäkseni. Nautin vain hiljaisuudesta ja kauniista maisemasta. On myös hauskaa katsella Balton pulikointia järvessä ja teettää paremmin kuivalla maalla viihtyvällä Nukalla erilaisia temppuja.

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut myös haikeita ja surullisiakin olotiloja. Näin kesäaikaan, kun ihmiset kulkevat vähemmissä vaatteissa näyttää siltä, että joka ikinen vastaantuleva nainen on raskaana ja näitä uutisia muutenkin tuntuu puskevan joka tuutista. Olen yrittänyt hillitä kateuden tunnetta, mutta joskus se on vaikeaa. En aluksi ajatellut ottaa tätä aihetta esille, koska tuntuu myös siltä, ettei tästä saisi puhua. Enhän voi ketään kieltää iloitsemasta omasta onnestaan ja tuomasta sitä esille enkä myöskään sitä toivo. En tällä tekstillä halua, että joskus tulevaisuudessa raskaaksi tulevat läheiseni piilottelisivat asiaa minulta tai eivät kertoisi siitä minulle. Tämäkin asia minun on vain joskus käsiteltävä. 

Onneksi välillä pääsen kuitenkin yli näistä tuntemuksista ja kykenen ajattelemaan, että onhan minulla sentään koirat, joista pitää huolta. Toisaalta pidän myös simppelistä elämästäni ja ainakin tällä hetkellä siitäkin, ettei minun tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Onhan myös olemassa muita vaihtoehtoja saada lapsia ja näistä tulen Tyksissä vielä keskustelemaan asiantuntijan kanssa. Ja onneksi minulla on vielä monta vuotta aikaa ensin rauhassa parantua ja samalla miettiä mitä haluan.

Nyt tiedän, että haluan ennen siirtoon lähtöä käydä hautuumaalla muistelemassa pian 1-vuotiasta enkelivauvaani.

13 kommenttia:

  1. Hei Nenna!
    On luonnollista tuntea katkeruutta/kateutta että miksi juuri minulle kävi näin
    niinkuin kävi. Olen pahoillani puolestasi kun menetit vauvankin.
    Meille äideille vauva on todellinen vaikkakin ei saanutkaan syntyä,
    on hyvä että käsittelet asiaa, minullakin meni vuosia toipua omasta
    keskenmenosta, vaikkakin minulla oli jo yksi lapsi entuudestaan ja sain
    vielä yhden jälkeenkinpäin. Silti se teki kipeää, sillä hän oli ihmisenalku
    jolla olisi pitänyt olla elämä edessäpäin. Monet kommentit olivat että mitä
    tuosta aina saa uusia, vain sellainen ymmärtää ikävän ja tuskan joka
    on kokenut itse. Sinulla on ihana enkelivauva.
    Käsittele myös ikäviä asioita lähimmäistesi kanssa vaikkakin ne aiheuttavat
    ahdistusta, ajattelin tulevaa siirtoa jos kaikki ei menekkään kuin pitäisi.
    Mutta ensisijaisesti ajattele että voitat tämän taistelun periksi et anna
    vähällä kummalla. T: Päivi

    VastaaPoista
  2. Kyllä sinulla on kaikki lupa ja oikeus ajatella myös vauvan menetystä, olenkin ajatellut blogiasi seuratessa että on vain ajan kysymys koska se asia tuolta kaiken muun alta nousee esiin. Varmasti viimeistään sitten, kun muut hoidot ovat läpi käydyt, tulee aika jolloin voit pysähtyä tätä miettimään. On toisaalta oikein ja viisasta keskittyä nyt omiin hoitoihin ja vointiin sekä elämästä nauttimiseen, kuvaat niin hyvin noita aamun hetkiäkin! Lapsen menetys ei ole koskaan helppoa, sinulla siihen liittyi paljon dramatiikkaa ja lopullisuutta. Mutta kuten toteat, reittejä on nykyään monenlaisia ja varmasti löydät tiesi vanhemmuuteen vielä, ajallaan. Voimia ja aurinkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Erittelet tosi kypsästi ja luontevasti koko tunne-elämän kirjoa. Kaikesta voi lukea, että olet paljon läpikäynyt. Kiitos, että jaat tarinaasi. Välillä aina hoksaan ettei mikään ole itsestään selvää. Hengessä mukana

    VastaaPoista
  4. Olen aiemminkin kommentoinut, nyt aihe vaan on niin lähellä itseä. Itse keskenmenoja kokeneena voin hyvin samaistua tekstiisi ja tunteisiisi. Asiasta saa puhua, jos siihen pystyy. Jokainen käsittelee asian kuten haluaa. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  5. Siula on oikeus kaikkiin tunteisiin, mitä teijän pienen menettäminen tuottaa. Lapsettomuutta on niin monelaista ja kaikilla on oikeus käydä sitä läpi tavallaan. Toivon niin, että viel joku päivä teillä on pienokainen. Voimia <3

    VastaaPoista
  6. Ninusta tuntuu että haluat käsitellä vauvasi kautta myös kuolemaa???
    Tiedän tunteen kun lähimmäinen yrittää ottaa asian puheeksi niin
    kaikilla tulee ikäänkuin hätä vakuuttaa että et sinä kuole älä edes ajattele moista.
    Olet nuori, vahva, hyväkuntoinen ym. Silloinhan haluaa säästää ne ahdistuneet omaiset
    ja vannoo että tietysti minä selviän vaikkakin haluaisi käydä asiaa läpi jonkun kanssa.
    Minä itsekkin syyllistyin siihen että ahdistuin kun systeri otti puheeksi että sitten kun minä
    en ole täällä niin hänen poikien lempivärit esim,vaatteissa.
    Kerran hän pohti kaupassa hän kun löysi yhden ihanan takin että haluttaisi ostaa
    mutta jos minua ei enään olekkaan sitten kesällä ym. Kyllä oli ahdistavaa ja taas vannoin että
    älä ajattele niin kyllä sinä selviät, osta vain mutta ei hän ostanut sitä takkia.
    Hän sanoi myös että hän ei pelkää kuolemaa se on varmaan samanlainen olotila
    kuin nukutuksessa ei tiedä eikä tunne mitään, teillä jälkeen jäävillä on ikävää ja vaikeaa
    hän se vain nukkuu ja näkee kauniita unia. Hän myös tähdensi että tämä oli hänen oma
    valintansa kaikki tai ei mitään hän ei halua elää että sairaus kokoajan olan takana muistuttaisi
    olemassa oloaan, ja että hän haluaa elää täysipainoista ja täyttä elämää ei missään letkujen
    varassa eikä peläten. Minusta oli hyvä että kävimme Näitä asioita läpi ja voin kunnioittaa
    hänen itsemääräämistään periaatteista jotka hän vain tiesi olevan hyväksi hänelle.

    VastaaPoista
  7. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle!
    t. lukijasi

    VastaaPoista
  8. Miten olet voinut kun on kauheat hellekelit?
    Toivottavasti hyvin että jaksat sitten siellä Turussa taistella
    Ei pitäis valittaa mutta kohtuus kaikessa, minullakin pakkaa jalkoja krampata yökaudet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen voinut oikein hyvin ja jaksanut nämä hellekelitkin. Oikeastaan suurimman osan ajasta nautin tästä lämmöstä. :)

      Poista
  9. Olen pahoillani ja pyydän anteeksi että olen ajatellut liikaa lähiomaisen kannalta
    ei ole tarkoitus pelotella. Meillä on kaikilla oma elämänviiva kuljettavana
    ei saisi yleistää kaikkia samaan kategoriaan. Uskon että juuri Sinulla
    tämä onnistuu olet sen verran sitkeä ja voimakastahtoinen, olet jo tähänmennesä selvinnyt
    paljosta.Tsemppiä ja voima haleja sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos äläkä ole pahoillasi. Ymmärrän kyllä tunteesi. Ainahan se on mahdollista, että siirto meneekin huonosti, mutta ei auta kuin toivoa parasta!

      Poista
  10. Olet viettänyt pitkiä aikoja Oys:ssa, joka on tunnetusti hometalo. Kummallista, että lääkärit eivät ota tätä huomioon keuhkojen kannalta vaan kyselevät astman perään. Olen itse homeelle altistunut, kaikki astmatestit ja lääkkeet läpikäynyt tuloksetta. Kun asian ottaa esille hengenahdistuksen vuoksi vastaanotolla, siihen ei yksikään lääkäri ota kantaa. Jaksamista sinulle. Olet uskomaton nuori nainen!

    VastaaPoista