perjantai 28. helmikuuta 2014

Seiskajakson loppuunviemistä

Jouduin maanantaina tulemaan osastolle päivystyksen kautta, koska kotona alkoi nousta kuume ja yskittänytkin on viime aikoina. Tympäisi kyllä, sillä edessä olisi muutenkin ollut osastolle tulo matalasoluvaiheen seurantaan. Päivystyksessä hengailuun kun saa aina varata monta monituista tuntia! No joo, pääsin lopulta osastolle ja kuume nousi vielä tiistaiaamuna 38,8 asteeseen, mutta sen laskemisen jälkeen olen voinut ihan hyvin. Yskittää vain. 

Solutkin nousivat nopeasti kuten aina tässä jaksossa -  mutta tällä kertaa ilman kipuja!! Joka yö olen herännyt niihin aikoihin, kun kivut yleensä ovat iskeneet ja hoitajatkin olivata varautuneet yöllä soittamaan päivystävälle lääkärille, jotta saisin tarvittaessa heti kunnon kipulääkkeet. Mutta puheluita saati lääkkeitä ei lopulta tarvittu, huh! Aluksi pelkäsin, että luuydin ei olekaan lähtenyt odotetusti toipumaan, mutta pelko osoittautui onneksi turhaksi. 

Pientä säätämistä on ollut viimeisten seiskajaksoon kuuluvien sytostaattien kanssa. Minun olisi esimerkiksi pitänyt saada viimeinen vinkristiiniannos viime sunnuntaina. Ihmettelin asiaa viikonlopun aikana, mutta en ollut hoksannut kysyä asiasta perjantaina lääkärin soittaessa. Päätin siis kysyä maanantaina, aiotaanko lääkettä minulle antaa ja jos ei niin miksi, kun asiasta ei ole minulle mitään puhuttu? Vielä maanantainakin asia minulta latki mielestä päivystykseen lähdön vuoksi, mutta tiistaina selvisi, että lääke oli yksinkertaisesti UNOHDETTU antaa... Mitään vahinkoa lääkäreiden mukaan lääkkeen myöhästymisestä ei ole aiheutunut ja sain sen lopulta samalle päivää, kun asia huomattiin. Sainpa silti herätyksen, että valppaana saa olla itsekin...

Viimeiset selkäpiikit olisivat olleet ohjelmoituna ensi viikolle, mutta saankin niistä ensimmäisen tänään ennen kotiinlähtöä ja seuraavan saan hakea ensi viikon keskiviikkona päiväseltään. Muuten saan viettää rauhassa talvilomaviikkoa Mikan kanssa, ellei sitten 8. hoitojaksoa päätetä aloittaa jo loppuviikosta. Jakson alku riippuu taas veriarvoistani. Tällä hetkellä ainakin trombosyyttien pitäisi nousta ja jälleen koholla olevien maksa-arvojen laskea reilusti ennen sitä.

Alkaa siis olla viimeisiä kertoja, kun lähden kotiin vain "lomalle". Se tuntuu ajatuksena jo hyvältä :)


6 kommenttia:

  1. Mukavaa 'vesi'hiihtolomaa!
    Marsa

    VastaaPoista
  2. Onko sinulla tietoa että kuinka monta kertaa sinulla on sytostaattihoitoja
    jäljellä? Entä onko sädehoidosta ollut puhetta?
    Toivon että tämä hoitojakso riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuleva eli kahdeksas hoitojakso on tämänhetkisen suunnitelman mukaan viimeinen. 3-4 viikon päästä otetaan CT-kuvat ja niiden perusteella tehdään vasta jatkosuunnitelmat. Tarkoitus olisi jatkaa sädehoidolla jos tuumori on tarpeeksi pienentynyt. Toivotaan parasta!

      Poista
  3. Pidetään peukkuja ja nauti keväästä vaikka se ei ole vielä
    säiden puolesta niin kaunis ollut. Kyllä se aurinko joskus
    paistaa risukasaankin"vanha sanonta"!

    VastaaPoista
  4. Löysin blogisi eilen ja luin sen läpi "yhdeltä istumalta" ja kello oli reilusti yli puolen yön, kun menin nukkumaan. Myöhään yöhön ajattelin sinua ja sitä positiivista virtaa, mikä sinussa kaikesta huolimatta on.
    Osaat kirjoittaa sairaudestasi niin, että välillä melkein tunsin istuvani vierelläsi sairaalassa, kun laskit minuutteja päästäksesi kotiin.
    Tulin hetki sitten kotiin lenkiltä, täällä Turussa kuulee jo mustarastaan laulavan; rakastan sen laulua ja sitä kuunnellessani tulit mieleeni, "lämmin läikähti rinnassani".
    Toivon sinulle kaikkea hyvää :)

    Anna

    VastaaPoista
  5. > hoitajatkin olivata varautuneet yöllä soittamaan päivystävälle lääkärille
    no nyt et edes tuo kipulääkitysvalmius on kunnossa. Muistan, kun aiemmin jouduit kärvistelemään, kun lääkäriä ei ollut saatavilla, mikä kuulosti mielestäni pöyristyttävältä kaltaisesi ihmisen tilanteessa.

    hyvää vointia!

    Maija

    VastaaPoista