tiistai 7. tammikuuta 2014

Se siitä hyvästä uudesta vuodesta

Eipä kovin lupaavasti alkanut uusi vuosi. Tai no, torstaina kaikki oli vielä hyvin: kivut hellittivät ja veriarvot olivat kerralla humahtaneet sellaisiin lukemiin, että pääsin lähtemään kotiin. Lähtiessäni oloni oli hyvä eikä ollut kuumetta. Vähän väsytti, mutta ihmekös tuo, kun olin viettänyt monta unetonta yötä ja saanut paljon vahvoja särkylääkkeitä. Sovimme lääkärin kanssa, että palaisin tiistaina 7.1. (eli tänään) takaisin osastolle it-hoitoa varten.

Perjantaina olin yhä väsynyt enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Se kummastutti, mutta ajattelin vieläkin olevani vain univelkainen tai potevani jotain vieroitusoireita särkylääkkeistä. Voimaton olo harmitti ihan mahdottomasti, koska minulla oli sinä päivänä kylässä harvinaisia vieraita ja olisin halunnut olla oma virkeä itseni. Vasta lauantaina tulin mitanneeksi kuumeen ja lämpöähän se näytti. Jos se nousisi yli 38 asteen, olisi lähdettävä päivystykseen. Sitä en olisi millään halunnut; luopua niistä vähäisistäkin kotipäivistäni.

Lisäksi suuni oli yön aikana kipeytynyt ja turvonnut yhden viisaudenhampaan takaa. En tosin siinä vaiheessa osannut yhdistää kipua viisaudenhampaaseen, en edes muistanut onko siellä koko hammasta. Mieleeni tuli ennemmin jonkunlainen rakkula tai joku muu sytostaattien aiheuttama juttu, joista olen kuullut paljon kauhutarinoita muilta potilailta. Olen mielessäni monta kertaa ollut kiitollinen siitä, että suuni on pysynyt hyvässä kunnossa. Nytkö sitten piti tulla tällainen vaiva?! Otin 1g panadolin, jolla kuume laski ja suun särkykin vähän helpotti. Arvasin kuitenkin jo, etten tästä tällä selviäisi.

Sunnuntaiaamuna lämpö oli taas noussut ja suu entistä kipämpi. Soitin osastolle, kun en osannut päättää olisiko nyt syytä lähteä päivystykseen vai ei. Pitihän se lähteä ja paikan päällä kuumekin oli noussut jo yli 38 asteen. Sain onneksi pedin ja pääsin omaan huoneeseen eristyksiin muista potilaista. Kamala miten sitä kiinnittääkin nykyään huomiota joka ikiseen yskivään ja räkäiseen ihmiseen, jotka osuvat lähelle! Tulehdusarvo oli arvattavasti korkealla ja minulle aloitettiin samantien antibioottikuuri, vaikka ei tiedetty mitä hoidetaan.

Hammaslääkäri totesi, että viisaudenhampaani ja ikeneni väliin on päässyt jotain ja kaiveli sen pois (auts). Hammas olisi kuulemma viisainta poistaa, mutta nyt hoitojen aikana se ei ole järkevää, koska jäljelle jäävä kolo olisi vain suurempi infektioriski. Niinpä niin. Jatkossa minun on muistettava ahkerammin huuhdella suutani joka ruokailun jälkeen, jotta ien ei pääsisi enää tulehtumaan. Sama ohje minulla on ollut toki alusta asti, mutta kotona se on tahtonut jäädä väliin. En taida enää kokeilla onneani asian suhteen.

Vielä otettiin röntgenkuvat keuhkoista ja varulta hampaistakin. Keuhkokuvat ainakin näyttivät hyvältä. Hampaista ei olla enää puhuttu mitään enkä ole vaihteeksi muistanut kysyä. Kello oli vasta neljä iltapäivällä, kun lopulta pääsin "omalle" osastolle. Sinne minun nyt oli jäätävä hoidettavaksi. Aluksi harmittelin menetettyjä kotipäiviä, mutta toisaalta.. olisinko pystynyt nauttimaan olostani kotona kipeänä? En.

Liittyivätkö kuumeilu, tulehdusarvon nousu ja ikenen tulehtuminen nyt sitten mitenkään toisiinsa? Siitä ei olla varmoja, mutta ymmärtääkseni muutakaan tulehduksen lähdettä ei olla tähän mennessä löydetty. Tällä hetkellä tilanne on se, että tulehdusarvot ovat lähteneet hyvin laskuun ja kuumetta ei ainakaan juuri nyt ole. Ikenen turvotus on laskenut ja kipu hellittänyt sen verran, että en tarvitse särkylääkettä. Parempaa kohti ollaan siis menossa.

Lääkäri ilmoitti juuri, että it-hoitojen antamista siirretään kunnes tulehdusarvo on laskenut vielä vähän lisää. Ei haluta ottaa sitä riskiä, että veressäni onkin jokin bakteeri ja se menisi neulan mukana vääriin paikkoihin. Seurauksena voisi pahimmillaan olla jopa aivokalvontulehdus. :) Kuulosti siltä, että tuo riski on aivan mitätön, mutta kuitenkin olemassa, joten odotellaan ainakin päivä tai pari. Sen jälkeen oletettavasti olisin jo siinä kunnossa, että voisin päästä kotiin ja pidettäisiin noin viikon verran taukoa hoidoista. Näin ollen kuudes hoitojakso pääsisi alkamaan viikolla 4. Mutta katsotaan nyt, miten hommat etenee. 

6 kommenttia:

  1. Tosi ikävää tollainen, itsekin jonkusen keran joutunut "etuajassa" takaisin sairaalaan koska on iskenyt kuume, viluttaa, koko kroppaa särkee, tulehdusarvot ovat aivan hullut... mutta siitäkin on selvitty, säkin varmasti. Hirveästi tsemppiä!

    >> http://thelittlethingsblog1.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hei,mihin saisin sulle yksityisviestiä laitettua?kysyy yksi kohtalonsoturi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Minulle voi laittaa vaikka sähköpostia: kyllonen.henna@gmail.com. Löydät minut myös facebookista :)

      Poista
  3. Tsemppiä taisteluun! Varmasti saavat tuleduksen kuriin ja hoitoa voidaan jatkaa.

    Terveisin oululainen taistelija

    VastaaPoista
  4. Kuinka jakselet Nenna <3

    Toivottavasti hyvin, toivoo piipii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Ainoastaan laiskamato vaivaa, kun en saa aikaseksi kirjoitella (:

      Poista