torstai 30. tammikuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

Viides pitkä päivä onneksi jo lopuillaan. Vointi on edelleen hyvä, ainakin jos se hyvyys määritellään kuumeen tai kuumeettomuuden mukaan. Välillä tulee uni, mutta ajan kulkua se ei tunnu yhtään jouduttavan. 

Tämä on ollut juuri niitä päiviä, kun mikään ei saa aikaa kulumaan, vaikka olisi kuinka mielekästä tekemistä. Jännittävin hetki on se, kun käsiini tuodaan päivän verikoetulokset. Ne ovat kuin lottoarvonta; niitä odottaa aina yhtä jännittyneenä, mutta ikinä ne eivät tunnu näyttävän oikeita numeroita. Aina se sama pettymyksen tunne.

Ehdin eilen jo vähän innostua, kun valkosoluarvo näytti 0.1:n sijaan 0.2:ta (viitearvot 3.4-8.2). Muutos ei ollut suuri, mutta suunta oikea. Tänä aamuna sain kuitenkin palata takaisin maanpinnalle, kun lukema oli jälleen se tuhannen 0.1. Muistutin itselleni, että on todellakin vasta viides päivä. Vasta ensi viikolla näihin aikoihin moinen muutos arvoissa voisi alkaa tarkoittaa jotain. Tyhmä minä. Taas.

Minusta on kehkeytynyt vallan vaativa potilas. Toissailtana mieleni teki kovasti iltapalaksi voileipäkeksejä. En ole niitä koskaan nähnyt iltapalakärryssä, joten kysyin olisiko niitä mahdollista saada. Ja ihmeekseni niitä jopa löytyi keittiöstä ja seuraavana iltana iltapalakärrystäkin. Jei! Nyt minulla on toinenkin asia päivässä mitä odottaa: iltapala! Tänään päätin myös, että haluan tästä lähtien päivälliseksi keiton sijaan puuroa tai velliä. Olen niin kyllästynyt niihin ainaisiin kivikoviin pottuihin ja juureksiin ja epämääräiseen muuhun sisältöön. Nyt loppu!

Pienestä pitää ilot repiä sairaalamaailmassa...

Päivä kerrallaan taas, ei se muu auta. Kestän tämän kuten olen kestänyt tähänkin asti. Pakko kyllä sanoa, näin vajaan puolen vuoden kokemuksella, kuusi hoitoa läpikäyneenä: niin paljon kuin minuun onkin sattunut ja niin kuumeileva ja väsynyt kuin olenkin ollut, pahinta kaikesta on ollut tämä odottaminen.



5 kommenttia:

  1. Hyvä tyttö, purnata pitää silloin kun itestä tuntuu niin, kaikki koen minä ja nyt, anna itsesi tuntea asiat sillain kun olet ne nyt tuntenut ja anna itsellesi aikaa♡♡♡terveisin Kyllikki, positiivisin tsempein ja mielin





    VastaaPoista
  2. Kyllä todella vaativa, voileipäkeksejä! ;) Tulipa mieleen kun omilla osastoreissuilla sain tietyn hoidon aikana esittää ruokatoiveita. Toivoin kaurapuuroa! Ai että oli hyvää suolaisen voisilmän kera :)

    t. Salla

    VastaaPoista
  3. "Nyt kun on aamu ja kaikki vielä ehjänä edessä, saamme aloittaa luottavaisin mielin uuden päivän. Vaikka sitten illalla itkisimmekin rikki mennyttä päivää. Koska tiedämme, että niin tuli käydäkin, jotta sitten joskus tulisimme siksi, miksi meidät on tarkoitettu." Kiitos Nenna kirjoituksistasi! Jaat meidän lukijoiden kanssa todella isoja ja merkittäviä asioita. Laitat empatian ja lähimmäisestä välittämisen lahjan kiertämään, ja siinä on paljon, mistä jakaa.

    Paranemisia toivotellen Elina

    VastaaPoista
  4. Hei,

    Tsemppiä sulle ja pidetään peukkuja, että kuume pysyy poissa ja veriarvot lähtee nousuun. Ja että aika kuluu joutuisaan!

    Minä olen tehnyt myös muutoksia ruokalistoihin, kun ruoka ei maistunut ja paino vaan laski. Keittojen tilalla halusin myös puuron tai vellin. Ja potut muussina ja puolukkasurvosta :)

    Terkuin piipii

    VastaaPoista
  5. Oi, voileipäkeksejä vadelmahillolla, juustolla ja voilla.

    VastaaPoista