keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Viimeinen ilta kotona

Huomenna koittaa taas paluu letkuihin. Sain onneksi vielä tämän päivän armonaikaa. Pelkäsin vielä eilen, että joutuisin osastolle jo samana päivänä lääkärin todettua veriarvoni hyviksi tai viimeistään tänään. Nyt sain viettää vielä yhden ylimääräisen päivän äitini kanssa  ja illan Mikan kanssa. Sain vielä hetken aikaa hellitellä koiriani. Kun ne tälläytyvät sohvalla syliini tai kainalooni, tuntuu siltä kuin ne tietäisivät minun olevan taas lähdössä.

Päivät kotona sujuivat taas nopeasti kotitöiden, hyvän ruuan, ulkoilun ja muuten vain oleilun merkeissä. Jaksoin taas tehdä asioita enemmän itse ja erityisen hyvältä tuntui se, että jaksoin kävellä vanhan tutun lenkin. Nämä uudet saavutukset kuitenkin saivat minut hieman jännittämään tulevaa hoitojaksoa: Kuinka huonoon kuntoon se minut tällä kertaa vetää? Jaksanko seuraavan kerran kotiin palatessani olla yhtä reipas kuin nyt? Entä jos minuun iskee taas jokin infektio kuten toisella hoitojaksolla ja oloni sairaalassa taas venyy? No, etukäteen murehteminen ei auta. On vain otettava vastaan se mikä edessä on.

Pitkin matkaa olen saanut eri tahoilta kuulla sairastavani Non-hodgkinin lymfooman sijaan leukemiaa. Ensimmäisen kerran kuulin viikoittain luonani käyvän psykiatrin käyttävän sanaa. Silloin torjuin väitteen jyrkästi, sillä lääkäri oli koko ajan puhunut minulle vain lymfoomasta. Kun eräs hoitaja puhui minulle seuraavan kerran leukemiasta, epäilykseni heräsivät ja kysyin asiaa (jälleen kerran) toiselta minua hoitaneelta lääkäriltä; Mitä minä nyt taas sairastinkaan? Onko minulla lymfooma vai leukemia? Lääkärin vastaus oli, että näiden kahden sairauden ero on hyvin häilyvä.. Koska sairautta ei ole todettu luuytimessä, voidaan kuitenkin ennemmin puhua lymfoomasta kuin leukemiasta. 

Päätin unohtaa puheet leukemiasta, koska se kuulostaa sairautena minusta paljon pelottavammalta kuin lymfooma. Eilen kuitenkin kolmannen eri lääkärin soittaessa minulle verikoetuloksista, sana tuli jälleen esiin. Menin vähän hämmilleni enkä osannut tarttua aiheeseen puhelimessa, mutta se jäi painamaan mieltäni. Minun on pakko taas kysyä tältä lääkäriltä, miksi näistä sairauksista puhutaan sekaisin. Tuntuu siltä kuin en edelleenkään tietäisi, mitä vastaan olen taistelemassa.

Saa nähdä mitä tuleman pitää. Yritän nauttia viimeisestä koti-illasta ja valmistautua henkisesti huomiseen syömällä suklaata!

6 kommenttia:

  1. Voimia sinulle seuraavaan hoitojaksoon!
    T. Johanna

    VastaaPoista
  2. Voimahali!
    T. Murmeli 75

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja jaksamista. Kaikki kääntyy vielä parhain päin! :)

    VastaaPoista
  4. Lujasti toivon, että tuleva hoitojakso sairaalassa menee ilman ylimääräisiä koettelemuksia tai vastoinkäymisiä ja pääset mahdollisimman pian taas kotiin rakkaittesi luo. Voimia ja halaus :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun jaksat kirjoittaa. En voi tietää, korkeintaan aavistella tuntemuksiasi ja ajatusratojesi vuoristorataa.
    Mutta toivoisin rinnallesi hyviä pieniä enkeleitä...
    Iso, lämmin halaus sinulle ja läheisillesikin.

    VastaaPoista