tiistai 26. marraskuuta 2013

Koti-ikävä

Kohta puolitoista viikkoa on mennyt ja yhä vain makaan turhan panttina osastolla. Kuumeilu on loppunut ja solut lähteneet nousuun, mutta silti minua aiotaan pitää täällä vielä loppuviikkoon. En jaksa ymmärtää miksi. Olen ollut hölmö ja uskotellut itselleni monet kerrat, että pääsisin pian kotiin: "Ehkä jo viikonlopuksi." Viikonloppu oli ja meni. "No alkuviikosta sitten." Kun lääkäri eilen kävi kertomassa, että vielä menee loppuviikkoon, en osannut muuta kuin purskahtaa itkuun. En voi olla ajattelematta, että jokainen päivä täällä on pois kotona vietetystä ajastani, joka kohta on jäämässä hyvin lyhyeksi.

Enää en uskottele itselleni mitään vaan palaan perinteiseen ajattelutapaani: uskon sitten, kun näen. Mitään ei kannata olettaa eikä suunnitella, koska pieleen menee kuitenkin.

Olen katsellut ikkunasta vihdoin kauniin talviseksi muuttunutta ilmaa: lumista maata, auringonpaistetta ja pikkupakkasta. Nyt olisi aivan täydellinen keli olla koirien kanssa ulkona ja käydä jopa usean tunnin mittaisia lenkkejä kuten meillä oli tapana aina ajan salliessa. Haaveeksi taitaa tänä talvena jäädä. 

No, ainakin minulla on ollut aikaa kutoa. Työn alla on ollut useampia projekteja, jotka alkavat vähitellen valmistua. Vaan kutominenkaan ei jostain syystä tuota minulle samanlaista iloa täällä kuin kotona. 

Tulipa taas naristua. Olen vain niin pettynyt. En arvannut, että tästä reissusta tulisi näin pitkä. Kaikki positiivisuus kaikkoaa minusta tässä ympäristössä. Vaan jospa se tästä taas joskus iloksi muuttuu.

6 kommenttia:

  1. Hei Nenna! Surullista että sinulle on käynyt niin huono tuuri. Neuvon sinua että älä tosiaan suostu kantasoluhoitoihin sillä siinä on vain 25% onnistuminen. Minut ja siskoni houkuteltiin siihen rumpaan minä Olin luovuttaja ja 100% hla identtinen sisarluovuttaja.4 kk siskoni jaksoi ja sitten ja sitten menehtyi. Hän oli vielä nuori jäljelle jäi 2 alle 10v. lasta sekä me muut lähiomaiset. Mielestäni oikotietä paranemiseen ei ole joten on paras jatkaa perinteisillä hoidoilla tuntuu vaan siltä että kantasoluhoidolla lyhennetään potilaan elämää josta koituu säästöjä yhteiskunnalle. Ehkä vain olen katkera, mutta siskollani oli justiinsa tuo sama syöpä eli välikarsinassa ja kaulan alueella Hodding lymfooma.

    VastaaPoista
  2. Pakko nyt kommentoida tuohon edellisen anonyymin viestiin. Terveydenhoitoalalla työskentelen, eikä mielestäni käsityksesi kantasoluhoidoista nyt mennyt nappiin ollenkaan. Olen todella pahoillani menetyksesi johdosta, mutta kuitenkin neljäsosa(?) hoidon saaneista selviää. Hoitomuotoa ei tarjota ennen kuin muut keinot sairauden parantamiseksi on käytetty. Kantasoluhoito ei myöskään ole yhteiskunnalle aivan ilmaista, joten en olleenkaan ymmärtänyt tuota logiikkaa.

    Nennalle runsaasti voimia sairaala-arkeen!

    VastaaPoista
  3. Komppaan edellistä anonyymiä.Myös terveydenhoitoalalla työskentelen.Kenellekään ei pidä mennä tuolla tavoin sanomaan että älä nyt ainakaan siihen tai siihen hoitoon suostu vaikka omat kokemukset olisivatkin huonot.Kantasoluhoito on tosiaan usein viimeinen mahdollinen pelastava hoitomuoto ja potilaat siihen valitaan tarkoin.Jos se olisi hyödytön hoitomuoto niin ei sitä todellakaan käytettäisi - niin kallista se on! Ensimmäisen anonyymin siskolle se todennäköisesti oli se viimeinen mahdollisuus parantumiseen ja tottakai sekin käytettiin.Etukäteen ei pystytä varmasti sanomaan kenellä tuo hoito on parantava ja kuka ei selviydy.Kaikki keinot kuitenkin käytetään. Voimia sulle Nenna! Mutta sinulla on oikeus ainakin saada kunnollinen selitys sille miksi sinun pitää olla edelleen sairaalahoidossa.Kysy jos on jäänyt epäselvyyttä.Sekin motivoi hoitoon kun tietää itse selkeän syyn! Iina

    VastaaPoista
  4. Voitko poistua sairaalasta ulkoilemaan tunniksi tai kahdeksi? Niin että koirasi pääsevät mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Solujen ollessa nollissa ulkoilu ei ainakaan onnistu, koska en saa infektioriskin vuoksi poistua edes osastolta. Muutoin olotilan ja veriarvojen salliessa tuo varmaan onnistuisi :)

      Poista
  5. kommentoin myös ekaa anonyymia. Työskentelen syöpäpotilaiden parissa ja meillä annetaan kantasolusiirtoja, tosin meillä tehtävät siirrot ovat autologisia, eli solut kerätään potilaalta itseltään. Kantasolusiirto auttaa toisia, toisia ei. Ei voi sanoa, että se on ns. viimeinen pelikortti. Siirron onnistumiseen yms. vaikuttaa niin monet asiat. Tsemppiä sairaalassaoloon! Kannattaa kysyä josko voisit vähän edes ulkoilla, ellei solusi ole ihan nollissa.

    VastaaPoista