sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ilon hetkiä pienistä arkisista asioista

Noniin, en ole vajonnut masennukset syövereihin, vaikka edellisestä postauksesta niin voisi päätellä. Mielialat ne vain vaihtelee, erityisesti väsyneenä tahtoo ajatukset kääntyä ikäviin suuntiin. Mutta se lienee normaalia ja sallittua ilman vakavaa sairauttakin. Onneksi minulla ainakin pahaan mieleen helpottaa kunnon yöunet ja seuraava aamu onkin jo paljon kirkkaampi.

Eilen kävimme Mikan kanssa hautuumaalla viemässä kynttilän pienokaisemme muistoksi. Käynti muistopaikalla veti tietenkin mielen haikeaksi. Tuntui niin väärältä, että joudumme muistelemaan ensimmäistä lastamme hautuumaalla. Kuitenkin kynttilän vienti tuntui hyvältä, koska se on vielä tähän asti jäänyt tekemättä.

Myöhemmin sain itselleni ilon aihetta siitä, että jaksoin ensmmäisen kerran kävellä vanhan tutun lenkin, jota olen pitänyt koirien kanssa sopivana iltalenkkinä. Saavutin taas yhden asian, joka saa elämän pikkuhiljaa tuntumaan normaalimmalta. En edelleenkään jaksa itse taluttaa molempia koiria. Voimani eivät riittäisi, jos jompi kumpi päättäisi tehdä äkkinäisen liikkeen eikä rintalastani vielä salli voimakkaita liikkeitä. 

Tänään on ollut myös hyvä päivä. Olen monta päivää sohvalla löhötessäni katsellut olohuonettamme ja ihmetellyt mm. hyllyillä olevaa tavaramäärää. Sitä on aivan liikaa ja saa olohuoneemme näyttämään todella täydeltä. Tänään sain vihdoin inspiraation tyhjentää hyllyt ja pyyhkiä pölytkin. Samalla aloin suunnitella jo kuinka laittaisin kotimme joulukuntoon. Tiedän, olen vähän aikaisessa, mutta mieleni tekee jo kovasti tunnelmoida, sillä en tiedä kuinka paljon saan jatkossa olla kotona joulutunnelmasta nauttimassa. Hyllylle pääsivät ainakin vuodesta 2006 asti kerätyt jouluiset muumimukit sekä muutama tuikkukuppi. Olen tosiaan kerännyt muumimukeja monta vuotta ja noita sesonkimukejakin alkaa olla niin paljon, etteivät ne sovi yhtä aikaa esille. Niinpä olen kesäisin pitänyt esillä kesäsesonkeja ja perinteisesti jouluksi ja talveksi vaihtanut esille joulumukit. :) Väsäsimpä ulko-oveemme jo joulukranssinkin, kun ihanainen ystäväni toi minulle siihen tarvittavat tykötarpeet <3

Pian lähdetään taas koirien kanssa ulos ja sitten hakemaan äitiä linja-autoasemalta. Vielä pari päivää saan nauttia kotona touhuilusta ennen kuin tiistaina selviää, milloin joudun takaisin osastolle. Pelkään sen hetken koittavan hyvinkin pian verikoetulosten selvittyä. Toistaalta täytyy muistaa, että mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, seuraavan hoitojakson jälkeen tämä pitkä taival on jo puolivälissä!



4 kommenttia:

  1. Tsemppiä Henna aivan älyttömästi sinulle. Vaikutat vahvalta naiselta! :)

    VastaaPoista
  2. Kaipasin teitä tänään mittelilenkillä :) Hirmuisesti jaksamista <3

    VastaaPoista
  3. Olipa taas mukava kuulla mitä sinulle kuuluu .Täytyy tunnustaa että olemme samaa sukua isäsi kautta.Voimia sinulle .

    VastaaPoista
  4. Olet ihan hurja vahva, tai sellaisen kuvan teksteistäsi saa. Vaikeat asiat kasvattaa, toivottavasti pian tulisi se päivä kun voit istua katsomassa valokuvia ja miettimässä mitä kaikkea tästäkin kuoppaisesta ja karusta elämänpolusta opit ja sait mukaasi paremille poluille. Toivotan sulle ihan hurjasti tsemppiä!! :)

    Nimimerkillä noin 30 muumimukia kaapissa ;)

    VastaaPoista