perjantai 21. helmikuuta 2014

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. (Mymmeli)

Kuka se taas pisti jonkun pikakeulauksen päälle aikaan? Olen ollut sunnuntaista asti kotona enkä muka "ehtinyt" edes kirjoitella tänne kuulumisiani. Kiirettä se pitää sairaslomalaisella.

Tuosta kotiinpääsystä käytiin taas pientä neuvottelua. Aluksi kuulosti, että minun pitäisi olla osastolla maanantaihin asti. En vain ymmärtänyt miksi, kun viimeinen lääkeannos tuli jo sunnuntaina aamupäivästä, veriarvot olivat vielä hyvät ja vointi mitä mainioin. Miksi minun pitäisi lojua osastolla, kun voisin olla vielä koko pitkän päivän kotona? Taas väännettiin vain vuorokaudesta, mutta edelleen minulle se yksikin vuorokausi on tärkeä. Ei ole se ja sama missä sen vietän, jos täytyy valita kodin ja osaston väliltä. Onneksi hoitajat olivat tässä asiassa minun puolellani ja sain lopulta luvan lähteä kotiin. Onnistuin tällä kertaa jopa pitämään hermoni enkä todellakaan pakannut saati kutsunut ketään hakemaan ennen kuin todellakin olin valmis lähtöön. Hyvä minä!

Mikä minut sitten on pitänyt kiireisenä koko viikon? No ei sitten mikään, en vain ole saanut taas aikaiseksi avata konetta. Sain kuin sainkin jostain riipaistua sitä viimeksi hukassa ollutta reippautta ja tehtyä pieniä siivoiluhommia ennen kuin äitini tuli keskiviikkona kylään. Hitaasti, mutta varmasti. Välillä lepäillen ja tuumaillen ja kokien tyytyväisyyttä jo tehdyistä hommista. Sellaista siivouksen pitäisikin olla eikä sitä hullua heilumista edestakaisin saamatta kuitenkaan aikaan mitään. 

Tänään ehdin jo vähän hermoilla aamuisia labranäytteitä. Olin varma, että ne näyttäisivät jo niin alhaisilta, että viimeistään huomenna joutuisin taas palaamaan osastolle. Alhaisethan ne lukemat olivatkin, mutta lääkäri yllätti ilmoittamalla, että saankin olla kotona vielä ainakin viikonlopun yli. Maanantaina katsotaan labrat ja saan sittenkin tulla vielä kotiin odottamaan tuloksia. Ehtona oli, että minulla on joku seurana ja lähden heti päivystykseen mikäli kuume nousee. Sopii minulle! Mikään "pakollinen" tekeminen ei paina mieltä, joten voin ottaa tämän viikonlopun kaikessa rauhassa ja kerätä voimia vielä jäljellä oleviin koitoksiin. :)

3 kommenttia:

  1. hyvä SINÄ se on vieläkin SINUN elämäsi kuuntele lääkäreitä mutta enemmän itseäsi koska SINÄ olet sairautesi paras asiantuntija.Nyt sun ei kannata ajatella mitä muut ajattelee vaan tehda niitä asioita mitkä SINUSTA tuntuu hyvältä ja oikealta.Met elämmä täällä vain oman aikamme

    VastaaPoista
  2. Olet ihanasti oivaltanut monta tärkeää asiaa! Tsemppiä eteenpäin!
    Marsa

    VastaaPoista