sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Laiskamato

It-hoidot päästiin aloittamaan keskiviikkona, joten ne eivät loppujen lopuksi myöhästyneetkään kuin vuorokauden verran. Torstaina laitettiin siis toinen selkäpiikki ja pakollisten makoilujen jälkeen pääsin lähtemään kotiin. Torstaiaamuna pieni päänsäryn poikanen ehti jo säikäyttää; tuleva kotiviikkohan olisikin kulunut rattoisasti jatkuvassa petiin kaatavassa päänsäryssä! Vaan onneksi se meni pian ohi särkylääkkeellä.

Viides hoitojakso on nyt loppuviimein it-hoitojen myötä ohi. Kuudennen jakson alku riippuu nyt koholla olleista maksa-arvoistani. Tiistaiset labrat ratkaisevat, päästäänkö hoidot aloittamaan jo tulevana torstaina vai vasta seuraavalla viikolla. En taas osaa sanoa kumpaa itse toivoisin. Toisaalta olisi mukavaa vain olla kotona, mutta nämä toisaalta en jaksaisi enää venytellä joka hoitojakson alkua. Tuntuu välillä, ettei tämä homma ole tätä menoa ikinä ohi. Yritän kuitenkin ajatella, että kun tämä kuudes jakso on luovittu läpi, jäljellä olisi enää kerta molempia hoitojaksoja. Vielä kerran pitäisi jaksaa käydä koko rumba läpi. Ja minähän jaksan.

Nyt kotosalla oloni on ollut oikein hyvä. Taas olisi vaikka mitä tekemistä, mutta olen pyrkinyt etenemään touhuissani vähitellen, ilman kiirettä ja välillä lepäillen. Viimeinkin olen tainnut saavuttaa sen mielentilan, että on ihan ok, vaikka en saisikaan kaikkea tehtyä juuri tänään. Tai sitten yritän tässä vain selitellä laiskuuttani itselleni. Voidaanko puhua jo laiskuuden multihuipentumasta jos en viitsi avata tietokonetta sen vertaa, että saisin blogin päivitettyä? Pakolliset feispuukkailut saa hoidettua kännykälläkin. No joo, ehkä se on ihan positiivista, että keksin kotona muutakin tekemistä kuin koneella roikkumisen. Ulkonakin on viimein mahtava keli!

Kävin perjantaina pyörähtämässä työpaikallani varmistettuani ensin, ettei siellä olisi flunssaisia ihmisiä. Oli mukava nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Toisaalta käynti herätti minussa pientä haikeutta. Viimeksi siellä ollessani kaikki oli vielä "hyvin". Eikä kuitenkaan ollut. Viimeksi sieltä lähtiessäni en tiennyt, että jäisin sille reissulle enkä aikoihin olisi tulossa takaisin. Kaipaan myös jo itse työntekoa. Minulla on vielä niin paljon opittavaa. Mutta toivottavasti ollaan jo voiton puolella ja olen pian taas työkunnossa. Ehkä en ihan vielä huhtikuussa (tämänhetkinen sairaslomani on myönnetty maaliskuun loppuun), mutta pian.


4 kommenttia:

  1. Moikka! Mukava on kuulla että, olet löytänyt asennetta♥olen itse ollut sairaslomalla 1,5 v ja sairaslomani päättyy 1.5. siihen tähtään, en sure tietämätöntä tulevaisuutta, vaan elän nyt, kantasolusiirto tehtiin viime toukokuussa, positiivisin ajatuksin Kyllikki♡

    VastaaPoista
  2. Höpö höpö, tuo laiskuus nimittäin. ;-) Hommathan eivät kotoa tekemällä lopu. Hyvä olo tulee joskus siitä, että saa jonkin homman tehtyä, joskus taas siitä, että antaa itselleen aikaa nauttia vain olemisesta tai jostakin muusta mukavasta. Toivon, että pystyt olemaan armollinen itsellesi. Vielä koittaa päivä jolloin jaksat enemmän ja pääset töihinkin!
    T.Marsa

    VastaaPoista
  3. Tuttuja tuntemuksia. Nauti "laiskuudesta" vielä se kiirekin tulee :) Oma sairauslomani päättyi vuodenvaihteeseen. Työyhteisö ja työ on kivaa, mutta keho ei ole vielä valmiudessa, illat ja vkl menee palautumisessa. Hoidot vievät energiat kovin alas ja on vain hyväksyttävä mahdollinen "kuntoutusvaihe" kaiken jälkeen.
    t.Riitta

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla, että kaikki on kuitenkin suht koht hyvin ja tuo ns. laiskuus on meille sallittua. Tehdään omaan tahtiimme ja jos joku jää tekemättä, niin ei se ainakaan kotihommista karkaa ;) tai sitten sen tekee joku, jota se häiritsee :)

    Tsemppiä! Toivottaa piipii

    VastaaPoista