torstai 16. tammikuuta 2014

Kuudes hoitojakso

Tiistaiset labrat näyttivät sen verran hyviltä, että kuudes hoitojakso pääsee alkamaan tänään. Tai tänään aloitetaan nesteytyksellä ja huomenna sytostaateilla. Hoito alkaa keposesti 24 tunnin tiputuksella metotreksaattia. Sitten jatketaan viikonlopun yli toisella lääkkeellä ja viimeisen annoksen pitäisi tulla maanantaiaamuna. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsisin siinä vaiheessa käymään kotona ennen solujen laskua. Mutta kokemuksen perusteella olen jo varautunut siihen, että lääkkeet nostattavat korkean kuumeen viimeistään matalasoluvaiheessa ja taas minuun joudutaan työntämään antibioottia, kaiken varalta.

Osastolle lähtö ei taas millään olisi huvittanut. Lähinnä kai siksi, että tämä jakso on jo tunnetusti edellistä kaikin puolin tympeämpi ja vaikeampi. Taas ovat edessä yötä päivää jatkuvat tiputukset ja sitä myötä vessassa ravaamiset suojautumistoimenpiteineen, suun kautta otettavat sytot, joita on noustava yölläkin nielemään jne. Toisaalta kaikki tämä alkaa hoitua jo rutiinilla, mutta toisaalta tuntuu ihan hemmetin rasittavalta tietää, mitä on taas edessä.

Voiton puolella kuitenkin ollaan jo. Toivottavasti. Pidän kiinni siitä ajatuksesta. Välillä ajattelen, että "pöh, joku syöpä. Käyn tässä läpi muutamat hoidot ja paranen ja jatkan sitten normaalisti elämääni". En kuitenkaan ole ihan niin sinisilmäinen, että uskoisin asian todella olevan aivan niin. Vielä ehtii tulla monta muuttujaa matkaan ennen kuin hoidot ovat ohi. Voi olla, että luuytimeni ei kestäkään loppuun asti kuten aikaisemminkin olen maininnut. Sittenkin, vaikka kestäisinkin loppuun asti ja hoidot lopulta ovat ohi, menee vielä aikaa ennen kuin minusta on palaamaan työelämään. Sitten joudun ravaamaan vuosikausia kontrolleissa, todennäköisesti jonkunlainen lääkityskin jatkuu. Menee vielä kauan ennen kuin käsissäni on terveen ihmisen paperit. Entäpä sitten, kun sairastun flunssaan/mihin ikinä, joudunko aina panikoimaan ja pelkäämään pahinta? Pääsenkö ikinä irti siitä pelosta, että kohta käy taas huonosti? Kai sen kanssa on vain opittava elämään.

Myös lastensaantiin liittyvät asiat ovat taas pyörineet mielessäni. Tuntuu melkein hullulta ajatella, että "oikeasti" minun pitäisi kohta olla jäämässä äitiyslomalle. Laskettu aika oli 25. helmikuuta. Nyt ajatus raskaudesta tuntuu lähinnä pelottavalta; se, etten ehkä koskaan saa sitä enää kokea. Ja sekin, jos joskus taas olen raskaana.. uskallanko iloita ja hengittää vapaasti ennen kuin lapsi todella on maailmassa? Entä jos siinä vaiheessa sairastun uudestaan?

Joo joo, turhapa näitä on taas miettiä. Vaan kaikessa turhuudessaankin nämä ajatukset vain välillä tulevat mieleeni. Erityisesti silloin, kun olo on muutenkin tympeä kuten nyt. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen jumissa. Toivon, että jonain aamuna herään ja huomaan, että kaikki tämä onkin ollut vain unta. Samalla tavalla kuin muutama kuukausi sitten heräsin ja minulle kerrottiin, että mikään ei ole enää entisellään.




12 kommenttia:

  1. Isoja asioita, olisi kumma jos nuori ihminen ei näitä miettisi. Kun on elämää, on myös toivoa. Toivoa paremmasta! Voimia hoitojaksoon!
    T. Marsa

    VastaaPoista
  2. Sehän on hyvä asia että ajatuksesi jaksavat mennä jo ohi sairastelusta ja ajattelet mahdollisuuksia tulevaisuudessa syövän jälkeen. Suhtautumistapoja omaan sairauteen on yhtä monta kuin potilaita. Ehkä ajatukset tulevaisuudesta antavat myös voimaa ankeina hetkinä. Pidän peukkuja että hoitojakso menisi mahdollisimman helposti ja pääsisit kotiin taas pian.

    T. Johanna

    VastaaPoista
  3. Hei,löysin blogisi ihan vanhingossa ja olen nyt ahkerasti lukenut päivityksiäsi.Senkin takia blogiasi on mielenkiintoista lukea,koska itse olen hoitaja ja olen päivittäin tekemisissä sytostaattihoitojen kanssa.Upeasti olet rankasta elämänvaiheestasi selvinnyt ja toivottavsti nyt alkasi viimeiset sytostaatit olla käsillä.Ajattele vain jo tulevaisuutta ja sitä normaalia arkea,mihin toivottavasti pian taas pääset.....Melko pitkän hoitajaurani aikana olen monesti nähnyt miten elämä kantaa eteenpäin ja vaikea sairaus totaalisesti selätetään ja siihen elämään myös synytyy lapsia :). Tsemppiä hoitoihin ja onnea elämääsi.
    T:hoitaja

    VastaaPoista
  4. Älä Hättäile, anna ajan kulua, helppo sanonta miksi, ajatteleppa ittes kohalle,olet vahva ja energinen tyttö joka tietää missä mennäään tästä eteenpäin, pakkas terveisin, Kyllikki

    VastaaPoista
  5. Henna tsemppiä.
    Toivoo se ekakertalainen mummeli, siitä laitapetistä loppiaisen jäläkeen.
    Olet tosi Sissi.
    Hang on!

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Olen käynyt vuosi sitten tuon saman läpi. Öiset tiputukset, metotreksaattia, soodatabletteja, nesteytystä, sytostaatteja, selkäpiikkejä, jatkuvia infektioita. Nyt kolmen kuukauden kontrolleissa...pelottaa aina välillä. Jaksamista!
    t. marjo

    VastaaPoista
  7. Tuntuu hyvältä, että uskallat pohtia "ääneen" kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja.
    Uskon, että se auttaa loppujen lopuksi siihen, että elämme yhden päivän kerrallaan - parempaa huomista toivoen.Voimia sinulle!
    T.

    VastaaPoista
  8. Mikä on selkäpiikki? Minun siskoni ei ainakaan saanut mitään selkäpiikkiä.
    Toivon että nämä 6 hoitokertaa riittää ja ettei tule minkäänlaisia takapakkeja.
    Nauti kuitenkin elämästä älä käperry sinne kotikoloon.
    T: päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IT-hoito. " Koska suonensisäinen solunsalpaajahoito tehoaa huonosti keskushermoston alueella, annetaan tarvittaessa solunsalpaajahoitoa myös selkäydinneste- eli intratekaalitilaan. Selkäydinnesteen mukana solunsalpaaja leviää koko keskushermoston alueelle. IT-hoitoja voidaan antaa myös ennaltaehkäisevästi silloin, kun keskushermostotaudin riski on suuri. Kantasolujen siirron yhteydessä IT-hoitoja annetaan tarvittaessa myös ennaltaehkäisevänä hoitona." http://www.hematology.fi/node/420

      Jokaisellehan nuo hoidot tehään räätälöitynä.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia Mika että selvensit tuota selkäpiikki asiaa. Niinhän se on
    että on olemassa useita erimuotoisia syöpätauteja, mutta Aina sitä
    jää jossitelemaan, että jos olisi tehty noin tai näin. Täytyy vain käydä
    Näitä eri jaksoja läpi ennenkuin hyväksyy tapahtuneen.
    Toivottavasti Nenna pian jaksat päivitellä kuulumisia.
    T:Päivi

    VastaaPoista