maanantai 6. lokakuuta 2014

Yhä vain Turussa

Vielä edellistä postausta kirjoittaessani olin hyvinkin toiveikas sen suhteen, että kirjoittelisin seuraavan kerran kotoa käsin. Viikonloppu menikin siinä mielessä hyvin, ettei kuumetta ollut lainkaan, crp laski normilukemiin ja muutkin oireet  ovat huomattavasti laantuneet. Oikeastaan enää ainoastaan yskähtelen jonkin verran.

Vaan vielä mitä. Ensimmäinen mutka tuli matkaan, kun perjantaina otettiin uudet poskiontelokuvat. Kuvien perusteella poskionteloni olivat täynnä jotain kertymää, vaikka minusta ei lainkaan tuntunut siltä. Osaston lääkäreiden mukaan onteloita pitäisi taas huuhdella monen päivän ajan ja kotiin lähtö venyisi sen takia ainakin loppuviikkoon. Ei muuta kuin taas päivystykseen uuteen punktioon ja k-putket paikalleen.

Huuhteluiden tuloksena oli loppujen lopuksi vain vähän kellertävää vettä. Päivystyksen lääkärit olivat kovasti sitä mieltä, että onteloissa on vaan edellisen huuhtelun jäljiltä vettä ja uusien kuvien ottaminen oli näin aikaisin turhaa varsinkin, kun minulla ei ollut edes oireita. Sunnuntaina k-putket otettiin jo pois ja määrättiin ct-kuvaus 14. päiväksi, jolloin tulisin muutenkin kontrolliin.

Kaikki siis näytti eilen vielä hyvältä lähdön kannalta. Kaikki muu paitsi happisaturaatio, joka ilman maskia jää edelleen alle 90. Nyt joudun olemaan siis täällä kunnes arvo paranee ja kuinkahan kauan siinä kestänee.. Ymmärrän kyllä pointin; enhän pärjäisi kovin pitkälle ilman happea, mutta silti olo on taas niiiiin turhautunut.

Vaikka kävisikin niin onnellisesti, että olisin jo loppuviikosta valmis lähtemään, tuntuisi sekin turhalta lähteä vain viikonlopuksi kotiin ja tulla taas alkuviikosta tänne. Vaan turhaapa on näköjään miettiä edes seuraavaa päivää, kun tilanteet näin vaihtelee. 

20 kommenttia:

  1. Voimia ihan kauheasti sulle kestää toi kaikki!

    VastaaPoista
  2. Kerää voimia ja adrenaliinia niin että jaksat olla kontrolliin asti siellä, koska matka taas voisi rasittaa sinua liikaa jos käyt mutkan pohjoisessa. Onhan se kotivällekin mukava, että jaksat olla suht pirteänä , kun he sinut saavat kotiin. Nyt tsemppiä sinulle jaksaa muutama päivä.

    VastaaPoista
  3. Nyt sulta kysytään sisua ja päättäväisyyttä. Yritä välttää sitä matkustamista niin pitkään kuin suinkin. Saisitkohan sairaskuljetuksen itsellesi? Matkan vois tehdä vaikka nukkumalla lääkkeen voimalla. Kaikissa tapauksissa yritä välttää julkisia, taksinkin vois pyyhkäistä ennenkuin menet sinne ties minkä bakteerikasan jäljiltä? Voimat palautuvat pikku hiljaa.
    Itse kampesin itseni juuri 500 m:n lenkille helppokulkuisessa maastossa missä oli vähän mäkeä ja portaitakin kavuttavana. Hävetti hiippailla niin hiljaa, reisilihakset tärisivät ja pohkeet puutuivat. Pienestä se on joskus uudelleen aloitettava :)
    Olet nuori ja mielesi juoksee mutta malta vielä hetki. Hyvä susta tulee <3

    VastaaPoista
  4. Voi Henna, tsemppiä ja jaksamista kovasti, tiedän tunteen kun jo kovasti haluaisi kotiin ja ei vain pääse mutta toivottavasti se alkaisi jo helpottaa pikkuhiljaa ja jos yhtään lohduttaa niin ilmankin ovat nyt kaikkein parhaimmat ottaa sisällä rauhallisesti.

    VastaaPoista
  5. Jos kotiin ei pääse, pääseekö koti Turkuun?

    VastaaPoista
  6. No jopas nyt vastustaa!!! Vaikeuksien kautta voittoon ja sitä rataa. Tsemppiä taas :)

    VastaaPoista
  7. Voimia sinulle kovasti, olet urhea nainen :)

    VastaaPoista
  8. Voimia, ei paljon muuta voi toivottaa! Kun noin se poispääsy venyy, niin olen kanssasi samaa mieltä: kannattaako tehdä rankkaa reissua kotiin ennen kontrollia, jos et ehdi kuin käydä ja kääntyä. Ikävä varmasti on.

    Mutta nämä on sullanyt mutkia matkassa ja mutkat vielä suoristuu ja jonain päivänä helpottaa. Kroppasi on käynyt ja käy läpi sellaista hullun myllyä, että vie varmasti aikaa toipua. Mutta sinä toivut ja palaat normaaliin elämään.

    Nyt voimia kestää nämäkin vastoinkäymiset ja sinähän kestät, oululainen sisupussi :)

    Terveisin Pirkko

    VastaaPoista
  9. Se on tervehtymisen merkki kun haluaa kotia mutta parempi varman päälle kuin sitten katua. Malta malta hiljaa hyvä tulee. Kyllä se ensi syksy korvaa kaiken monin verroin silloin olet varmasti jo terve kuin pukki. Tämmösiin hoitoihin saa varata ja laskea ainaskin yksi vuosi. Ja sitähän seisoo vaikka aidan seipäänä yhden vuoden se on oikeastaan lyhyt aika ihmisen elämässä. Tsemppiä ja voimien keruuta tv: Päivi

    VastaaPoista
  10. Minulla tippui puhelin Lidlin laattalattialle ja näyttö aivan halki. Puhelin ei ottanut enää kosketusta, joten piti hankkia uusi. Minulla oli ollut kiinnitettynä näyttöön sun blogisi. Käyn sen joka ilta katsomassa/lukemassa. Uuteen puhelimeen se piti myös saada, en vaan millään muistanut blogisi nimeä...Kalevan sivujen kautta sain sen lopulta selville. Olen täällä hengessä mukana ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja voinnin kohentumista.

    T. Eija Oulusta

    VastaaPoista
  11. Yritä nyt vaan möllöttää sielä ihan ölövinä, kyllä nää kottiinkin vielä pääset! Ja koit kesttä sitä Turun murret.. :-D
    marsa

    VastaaPoista
  12. Nyt vain jäitä hattuun. Odottele tyttökulta ihan rauhassa siellä sairaalassa. että toivut sellaiseen kuntoon ettei tarvitse heti lähteä seuraavana päivänä takaisin sairaalaan. Ymmärrän kyllä että kaipuu kotiseudulle rakkaitten ja tuttujen luo on kova, mutta kuitenkin nautit itse sekä rakkaasi enemmän kotiinpaluusta sitten kun olet paremmassa kunnossa ja voimissasi. Voimahalit ja tsemppia kohti parempaa huomista. Toivottelee Kainuussa juuret oleva mummeli.

    VastaaPoista
  13. Oletko tuntenut tarvetta Syöpäyhdistyksen kautta tukihenkilöön? Jos vaikka joku sopiva sieltä Turusta kävisi luonasi ja vaikkapa kävisitte pienellä kävelyllä sairaalan pihalla....? Jotain vaihtelua, pientäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa kyselivät jo lääkäritkin. Helposti saisin tänne jonkun tukihenkilön halutessani. Pitää harkita vielä asiaa.

      Poista
  14. Mä en nyt muista oletko maininnut tekeväsi käsitöitä, mutta esim virkkaus on tosi helppoa ja nopeaa ja netti on pullollaan ihania ohjeita jotka ei ollenkaan muistuta mummin sinapinkeltaisia pitsipöytäliinoja. Tässä yks http://www.dreamalittlebigger.com/post/bobble-stitch-crochet.html
    Googlaa vaikka Free crochet patterns tai etsi Pinterestistä, mikä on oikea aarreaitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pidän kovastikin käsitöistä. Ongelma nyt vain on, että jätin kaikki tykötarpeet ja keskeneräiset työni kotiin lähtiessäni, sillä en olettanut lähteväni monen kuukauden reissulle! Tokihan minulle halutessani tuotaisiin uusia, pitää jostain kerätä taas inspiraatiota :)

      Poista
  15. Skype sinulla lienee käytössä. Siihenhän voisi liittää kamerankin, jotta pääsisit läheistesi kanssa nokitusten juttelemaan. Olisikohan vuokrakameroita saatavilla?

    Malta vielä hetki, niin pääset vahvempana lähtemään kotiin. t. Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skype on käytössä ja kamera jo olemassaan läppärissä!

      Poista
  16. Tsemppiä, kestämistä, voimaa ja jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  17. Toivon että paranet kunnolla ennenkuin pääset kotiin uudemman kerran. Tuo happisaturaatio on huolestuttavan alhaalla. Toivottavasti alkaa nousemaan, ja keksitään oikeat syyt. Älä hätäile sen kotiin pääsemin kanssa, vaikka jokainen sairaalassa vietetty päivä on kärsimystä. Olet kuitenkin paremmassa turvassa ammattilaisten käsissä.

    Voisipa jotenkin olla avuksi.

    VastaaPoista