torstai 9. lokakuuta 2014

Takapakkia

Tiistaina tunsin oloni taas tavanomaista väsyneemmäksi ja uupuneemmaksi. Lämpökin heitteli 37 molemmin puolin. Arvasin heti, että jonkin uuden vastoinkäymisen edellä taas ollaan.

Asiahan selvisi heti seuraavana yönä, kun aloin noin tunnin välein juosta vessassa. Kerralla en paljon aikaiseksi saanut, mutta vatsa oli aivan tolkuttoman kipeä. Aina yhden käynnin jälkeen onnistuin nukahtamaan noin tunniksi. En ole varma heräsinkö uudelleen vessahätään vai iskikö hätä aina herätessäni. Hölmö olin, kun podin oloani useamman tunnin. Vasta aamuyöstä soitin hoitajille ja sain ensiavuksi särkylääkettä tablettina, joka napotti seuraavalla vessareissulla pöntössä. Seuraavan kerran sainkin lääkettä suoraan suoneen, joka helpotti välittömästi eikä vatsa enää vaivannut ennen iltapäivää. Yöllä kuumekin nousi 38 asteeseen, mutta laski päivän mittaan.

Arvatenkin lääkärit epäilevät nyt syyksi suoliston käänteishyljintää, jota olen pelännyt mahdollisista oireista kaikkein eniten. Asiaan saadaan varmuus tällä tai ensi viikolla tähystämällä. Siihen asti hoidetaan taas kortisonilla ja kipulääkkeillä. Lisäksi saan nyt ainakin muutaman päivän ravintoa suonensisäisesti, sillä ruokahaluni on huono ja kuulemma muutenkin olisi parempi antaa nyt suolen rauhoittua. 

Sikäli tilanne ei kai vielä ole kamalan huono, kun crp on ainakin toistaiseksi pysynyt matalissa lukemissa (4). Muutenkin veriarvoni näyttävät tällä hetkellä ihan hyviltä: hemoglobiini 128, trombosyytit 235, leukosyytit 10,9 ja neutrofiilit 7,39. Kortisoni pitää valkosoluarvoja tavallista korkeammalla.

Näillä mennään nyt sitten. En enää jaksa uskotella itselleni pääseväni kotiin "ensi viikolla". Jospa vaikka edes jouluksi.

28 kommenttia:

  1. Voi että, kylläpä osaa vastustaa... Kyllä sinä vielä pääset kotiin koirien ja Mikan seuraksi! Nyt vain sinniä jokaiseen päivään! Oot ajatuksissa ja rukouksissa. -M-

    VastaaPoista
  2. Voi Henna, kylläpä se nyt vastustaa! :(( Kovasti paljon tsemppiä ja voimia sinne! <3 t. Tiia

    VastaaPoista
  3. Rocky road, toivottavasti vastukset ovat loppusuoralla. Jouluksi kotiin, tai sitten aiemmin. Toivossa on hyvä elää, sanoi kirppu.

    VastaaPoista
  4. Harmitusta. Ei se lohduta yhtään, että ensi kesänä muistelet tätä aikaa kuin olisit ollut pahassa unessa mukana. Vuosien kuluttua toi sairaalakituaika tuntuu paljon lyhyemmältä kuin nyt, elettynä. Muutenkin taas pimeä aika edessä; rypistetään silmät kiinni ja herätään jouluna valoihin, pääsiäisenä mämmittelemään ja sitten toukokuun eka viettämään ihanaa kesää. Zemiä <3

    VastaaPoista
  5. No höh!!!!!!!! Mutta sieltä sinä nouset, tsemppiä taas <3

    VastaaPoista
  6. Onneksi olit tämän takapakin tullessa sairaalassa etkä kaukana kotonasi. Pohjalta pääsee vain ylöspäin, muista se. Älä lannistu. Nämä ovat vaikeita sairauksia nämä veritaudit, mutta eivät sentään ihan toivottomia, kuten olen omalta kohdaltani saanut kokea. Haluaisin niin valaa Sinuun uskoa asioitten järjestymiseen, sillä asioilla on tapana järjestyä. Ja pohjoisen ihmisillä on sisuakin enemmän kuin meillä etelän pehmopeffoilla.

    Toivon Sinulle jaksamista ja parempia päiviä.
    Terveisin
    Raili Espoosta

    VastaaPoista
  7. Ihana viesti Raililta :-) Tsemppiä, se nyt koettelee sinua. Mutta näytä niille, että tämä pohjosen likka ei lannistu, ei perhana vaikka mitä tulisi. Tulkoon tuuli toisinaan ja sadekuuro vuorollaan, tulkoon kaamos tulkoon jää ja jälleen toukokuu ♥

    Marita

    VastaaPoista
  8. Moikka! Olen myös kokenut saman, on niitä palion pahempiakin sairauksia olemassa kun veritaudit. Ihmisen elo on yhtä ylämäkiä ja alamäkiä, takapakin jäläkeen laitetaan ykkönen silimään ja ei ku menoksi :) positiivisin tsemppauksin ♥

    VastaaPoista
  9. Ainut lohtu on tosiaan se, että olit jo valmiiksi Turussa! Hurjasti tsemppiä edelleen!

    VastaaPoista
  10. Monta parantavaa ajatusta kohti toipumista ja kotiin pääsemistä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. No voi surkeus. Voimahalit ja uskoa parempaan huomiseen ja tuleviin päiviin. Me Kainuun naiset olemme sitkeitä kuin katajat, taivutaan ja otetaan vastaan mitä annetaan, mutta emme taitu. Terveiset mummelilta, jonka juuret ovat Kainuun korvessa.

    VastaaPoista
  12. Jaksuja sulle. <3 Löysin juuri blogisi ja aion jatkaa lukemista. t. äiti keski-suomesta

    VastaaPoista
  13. Tautisen seuralainen10. lokakuuta 2014 klo 9.45

    Voimahali täältä kotipuolesta! Muistan sinua iltarukouksessa.

    VastaaPoista
  14. Auts!

    Kuulostaa ikävältä!

    Parempaa vointia!

    Maija

    VastaaPoista
  15. No voi sen p....vie on se yhtä takapakin ottamista mutta ajattele että ponnistusmatka pitenee sieltä on sitten helpompi ottaa vauhtia. Tuntuu niin kovin tutulta tuo suolisto"hoito" ja nestemäinen ravintoliuos se on sitten vissiin Raision reissu edessä komeitten lanssimiehien kyytissä sellainen oli käytäntö ainaskin pari vuotta sitten no ei siitä sen enempää kuin koita kestää, ratko vaikka sanaristikoita että on muuta ajateltavaa tsemppiä ja voimahalein sinua ajatuksin tukien Päivi

    VastaaPoista
  16. Voimia, siunauksin nm Petra (nettisuositus: www.tv7.fi)

    VastaaPoista
  17. Voi harmi. Muistanko oikein, että lähdit kevyellä varustuksella Turkuun, eli jätit kivat puuhat "pikkukeikan" takia kotiin. Tarvitko nyt jotain mieltäsi virkistämään? Voisin hankkia ja tuoda sinulle jotain.. Jos ollenkaan jaksat mitään siis kaivata.

    Tsemppiä oikein kovasti!
    Terveisin Minna Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läppäri tosiaan on tällä hetkellä ainoa seuralaiseni, joten lukemista ja katselemista ainakin on. Pidän sinut mielessäni, jos tulee jotain muuta mieleen, kiitos :)

      Poista
  18. Voimia ja paljon halauksia Henna! Kyllä se siitä taas ohi menee vaikka välillä takapakkia tuleekin!

    VastaaPoista
  19. Jos sinulla todetaan suoliston käänteishyljintä niin toivottavasti sinulle aloitetaan fotofereesihoito joka on ihon, suoliston, maksan käänteishyljintään, kysy lääkäriltä sitä. En tiedä minkälainen hoitokäytäntö siellä Turussa on? mutta aina voi kysyä ei siinä ainakaan mitään häviä. Toivon sinulle parempia päiviä ja voimia jokaiseen päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä ottaa puheeksi kunhan tosiaan tämä kaikki todetaan käänteishyljinnäksi. Vielä ovat lääkärit kovin vaitonaisia mahdollisista jatkohoidoista.

      Poista
  20. Kantasolusiirron olen kokenut (Meilahti), ei ihan samantyyppinen verisairaus kun sinulla, mutta kummiski! Kaikki toivotti minulle parempaa (hyvästä sydämestään), juu, ite ajattelin että, kaikkihan tässä toivoo, ei sitä tarvi niin painostaa ja liipalaapa...minun rakkain sanoi, käydään tämä läpi niinku muutkin jutskat elämän varrella on käyty, sinä paranet! Sanon saman nyt sulle, sinä paranet ja eikun vaihetta lissää kun pikkusenkaan tuulta löytyy siipien alle :) POSITIIVISIN TSEMPPAUKSIN <3

    VastaaPoista
  21. Kantasolusiirron olen kokenut (Meilahti), ei ihan samantyyppinen verisairaus kun sinulla, mutta kummiski! Kaikki toivotti minulle parempaa (hyvästä sydämestään), juu, ite ajattelin että, kaikkihan tässä toivoo, ei sitä tarvi niin painostaa ja liipalaapa...minun rakkain sanoi, käydään tämä läpi niinku muutkin jutskat elämän varrella on käyty, sinä paranet! Sanon saman nyt sulle, sinä paranet ja eikun vaihetta lissää kun pikkusenkaan tuulta löytyy siipien alle :) POSITIIVISIN TSEMPPAUKSIN <3

    VastaaPoista
  22. Ihania nuo kokemusta omaavat kommentoijat, niistä varmaan saat eniten voimaa. Olet ajatuksissa, toivon tervehtymistäsi!

    VastaaPoista