tiistai 20. toukokuuta 2014

Tilannepäivitys

Noniin. Olen taas ehtinyt selkiyttää ajatuksiani. Vielä eilinen meni kovin vaihtelevissa tunnelmissa. Tympäisi aivan valtavasti, että järjestin itseni ensimmäiseksi hellepäiväksi tänne makaamaan. Varsinkin, kun joka ikinen hoitaja ja kaikki muutkin muistivat ystävällisesti minua asiasta muistuttaa. Kukaan ei sitä varmasti tarkoittanut, mutta minun korvissani se kuulosti ala-asteen pihan lällättelyltä "ulkona on mahtava keli, mutta sinäpä et pääse, lällällää". Melkein teki jo mieli sanoa jollekin jotain vähintään yhtä lapsellista takaisin, mutta onneksi kieleni on nokkelampaa kirjoituksissani kuin puheissani.

Joo, tuleehan niitä kesäkelejä vielä. En vain taida olla kovinkaan monesta niistä nauttimassa. Kunhan tästä reissusta selviän, alkaa luultavasti pian kymmenes(!) hoitojakso. Siinä menee luultavasti viikko kuumeineen päivineen. Sitten piipahdan kotona ja kohta palaan kitumaan matalasoluvaihetta, joka varmaan minun tuurillani kestää jo kaksi viikkoa. Siinäpä oli kesäkuu. 

En tiedä miksi teen tästä niin ison numeron itselleni. Kai minulla on käynyt tällainen vaihe vähän jokaisen vuodenajan kohdalla. Tuntuu, että olen katsellut jokaisen vuodenajan parhaita puolia vain ikkunasta. Kesästä ja lämmöstä pidän kuitenkin eniten ja nytkin se tietäisi minulle enemmän aikaa ulkona, kun voisin istua vaikka takapihalla kuluttamatta ensin energiaa viiden vaatekerroksen pukemiseen. Haaveilen pitkistä aamukahveista takapihalla auringonpaisteessa, käsissäni samalla ehkä virkkuutyö ja koirat saisivat makoilla varjossa ja mutustella jäisiä luita.

Kuume ei ole palannut sunnuntaiaamun jälkeen. Happiviiksiä pidin sunnutaipäivän ja seuraavan yön, mutta sen jälkeen en ole niitäkään tarvinnut; happisaturaatio on palautunut normaaliksi, hengitys kulkee ja rinnan ahdistus on kaikonnut. Ventolinea en ole tarvinnut. Yskiä saan edelleen aamuisin. Crp oli eilen laskenut jo nätisti lukemaan 126. Ehkä sekin lisää henkistä tympeää oloani, kun oloni on taas hyvä.

Olen yhä sisätautien vuodeosastolla. Ennen "omalle" osastolle menoa piti jälleen varmistua, etten vain sairasta influenssaa ja nyt odottelen sieltä vapaata paikkaa. Tämän osaston lääkäri oli sitä mieltä, että hengenahdistusoireeni voisivat viitata jopa astmaan. En tiedä vielä miten sen asian suhteen edetään ja yritetäänkö sitä tarkemmin tutkia. Tuskin edelleenkään saan puhallettua PEF-mittariin järkeviä lukemia, mutta toisaalta se varmaan nyt osattaisiin ottaa huomioon ja jotain eroa puhalluksissa lääkkeen kanssa ja ilman näkyisi, jos tämä astmaa olisi ollakseen? Tästä pitää jutella lisää oman lääkärin kanssa, kunhan joskus pääsisin hänen puheilleen. Oma lääkäri oli ainakin pyytänyt minusta allergiakokeet, jotka otettiin eilen, joten jotain tässä yritetään tehdä. Testissä ovat nyt nisäkkäät, puut, heinät ja kukat.

Melkein toivon, että testeistä selviäisi jotain, kunhan se olisi hoidettavissa oleva asia. Taas iski kamala pelko siitä, että syyttävä sormi osoittaakin koiriin. Sitä en kestäisi. Ne ovat minun henkireikäni karvoineen päivineen.

8 kommenttia:

  1. Ota puolipulloa (1 -1;5l) vettä ja letku, vedä keuhkot täyteen ilmaa
    ja puhalla letkun kautta pulloon jolloin vesi antaa sopivan
    vastuksen ja lima irtoaa nätisti. Tv: Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua tämä :) Tuota piti harrastaa erityisesti silloin, kun toivuin leikkauksesta!

      Poista
  2. Toivottavasti ei oo koirista johtuvaa!! Olet kyllä uskomattoman vahva nainen. Jaksamisia kovasti!

    VastaaPoista
  3. Jäin miettimään, että eihän keuhkokuume taida kuitenkaan olla sun itse aiheuttamaa. Ikävää jos jotkut (vieläpä hoitohenkilökunta) antaa uskoa niin. Mä luulisin, että sairaus ja rankkojen hoitojen aiheuttama vastuskyvyn lasku sen aiheuttaa. Eipähän tämä pohdinta asiaa muuta, mutta tuntui jotenkin pahalta, että moitit itseäsi keuhkokuumeen "hankkimisesta". Mutta nouset taas tästäkin notkahduksesta ja jatkat matkaa parantumiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan keuhkokuume johtuu perussairaudestani. Lähinnä se ärsyttää, etten saa sitä talttumaan. Aina sairaalaan joutuessani mietin mitä nyt tein, kun taas kävi näin. Voinenkohan lopulta itse paljon asiaan vaikuttaa :/

      Poista
    2. Niin ja siis tarkoitin tekstissäni, että kaikki puhuivat helteisestä kelistä ja se ärsytti. Kukaan ei suinkaan ole minulle sanonut, että itse olen keuhkokuumeeni aiheuttanut :)

      Poista
  4. Minkä rotuisia sun koirat on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksanpystykorvia. Vanhempi on kleinspitz ja nuorempi mittelspitz :)

      Poista