tiistai 29. huhtikuuta 2014

Yhdeksäs hoitojakso

Minulla on ollut nyt muutama päivä aikaa miettiä ja hyväksyä tosiasiat. Tilanne on taas mikä on enkä voi muuta kuin jatkaa taistelua. Läheisten, ystävien ja teidän lukijoiden tukemana. Kiitos siitä <3

En saanut lääkäriltä kaikkia kaipaamiani vastauksia, mutta sen viimein ymmärsin, että tilanne voisi oikeasti olla todella paljon huonompikin. Vaikka minusta aluksi kuulosti siltä, että hoidoista ei ole ollut mitään hyötyä, vastetta kuitenkin on ollut. Ei vain niin paljon kuin oltaisiin jo toivottu. Mutta sehän tilanne on ollut koko ajan; joka ikisen kuvauksen jälkeen on sanottu, että edistystä oltaisiin toivottu jo vähän enemmän. Miksipä tilanne olisi nyt ollut toinen. Mutta on kuulemma sellaisiakin syöpäsairauksia, jotka eivät reagoi mitenkään mihinkään hoitoihin. On sairauksia, jotka vain leviävät leviämistään ja uusiutuvat herkästi. Minun sairauteni ei ainakaan tähän asti ole osoittanut merkkejä leviämisestä.

Yritin tiedustella, minkä kokoinen tuumorin nyt sitten jo olisi pitänyt olla? Mitä vaaditaan, jotta hoitoa voitaisiin jatkaa sädehoidolla? Tähän lääkäri vastasi, että ei niinkään tuumorin koolla vaan sen aktiivisuudella on nyt merkitystä. Aktiivisuus näkyy kuvissa jonkinlaisena kirkkautena, joka on tällä hetkellä 4,4 mitälieyksikköä. Se ei kuulemma ole aivan hirrrvittävän paljon, mutta kuitenkin liikaa tässä vaiheessa. Vaihteeksi jäi kysymättä tarkennusta tuosta mitta-asteikosta. Mihin verrattuna tuo lukema on vähän ja mikä on paljon? Sen aion seuraavaksi selvittää, vaikka en varmaan mitään sillä tiedolla teekään.

Juuri mitään muuta lääkärit eivät nyt osaa minulle kertoa ennen ensiviikkoista lymfoomakokousta. Tämä yhdeksäs hoitojakso aloitettiin ennen sitä lähinnä siksi, että edellisestä hoidosta on kulunut jo kuukausi eikä taudille haluta antaa pienintäkään mahdollisuutta lähteä leviämään. Sen verran päätettiin, että tähän hoitojaksoon normaalisti kuuluvaa vinkristiiniä ei tällä kertaa anneta. Kuulemma se ei ole oleellisin lääkeaine ja voidaan hyvin heittää pois.

Kokouksessa päätetään kuinka hoitoni tulevat tästä jatkumaan: aloitetaanko uudet sytostaatit, sädehoito... vai peräti kantasolusiirto. En edelleenkään ole varma, mitä mieltä olen tuosta kantasolusiirrosta. Kai minä siihen suostuisin, jos se todella katsottaisiin viimeiseksi vaihtoehdoksi. Jos valita saisin niin aloitettaisiin jo sädehoito, mutta tietenkään siitä ei saa olla enemmän haittaa keuhkoille kuin hyötyä taudin nujertamisessa.

Eli jälleen kerran odotellaan ja odotellaan. Päivä kerrallaan. Toivotaan parasta, mutta varaudutaan henkisesti pahimpaan. Luotetaan siihen, että lääkärit tietävät mikä on parasta...

15 kommenttia:

  1. Tsemppiä!Pojaltani kerätään parasta aikaa kantasoluja.Kantasolusiirto tulee ajankohtaiseksi myöhemmin.Hoidot rankentuvat ja vastustuskyky menee 0.Ota vaan kaikki hoito vastaan,mitä lääkärit ehdottavat.Se on sinun parhaaksi,että tauti nujerretaan.Kyllä sinä jaksat loppuun asti.Voimia<3

    VastaaPoista
  2. No voihan höh. Kyllä pitää olla kinkkistä tuo sinun(kin) tautisi hoito. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Toivottelee Memmuli

    VastaaPoista
  3. Kyllä sinä selviät taudistasi ! Ota vastaan kaikki hoidot, mitä sinulle annetaan. Älä pelkää kantasolusiirtoa, jos se on tarpeen taudin nujertamiseksi, Kantasolusiirto ei ole välttämättä kaikille niin huono kokemus, kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Sinulle on kerrottu siitä , kuten kaikille syöpäpotilaille, kaikki mahdolliset komplikaatiot jne, mutta niitä ei välttämättä tule kaikille ollenkaan. Mene eteenpäin päivä kerrallaan ja rauhallisin mielin. t. entinen syöpäpotilas

    VastaaPoista
  4. Tosi paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää! Taistelumieltä ja positiivisuutta!!

    VastaaPoista
  5. Nyt mennään näillä eväillä. Näyttää Sinun elimistö olevan niin sitkeä, että varmaan kestät ko hoitoja tavanomaistakin paremmin. Otat keväästä ja kesästä sen ilon mitä nykyisessä tilanteessa mahdollista...ja sitten taas soljuu uudet vuodenajat. Tällä taustalla tsempataan

    VastaaPoista
  6. Olet kyllä sitkeä sissi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nostan hattua! Blogitukijoukoissasi mukana, -tellu

    VastaaPoista
  7. Kantasolunsiirto on aina yksilöllistä ja meillä kaikilla on oma kohtalomme
    sitä selviää tai ei. Minä luovutin kantasolujani Olin identtinen sisar luovuttaja
    syöpä selätettiin mutta hän menehtyi viruksen aiheuttamaan komplikaatioon
    hänellä kun ei ollut immuunipuolustusta lainkaan. Nämä virukset ovat latenttina
    kehossamme ja kun immuunipuolustus heikkenee niin silloin ne virukset aktivoituvat ja hyökkäävät.
    Eli toisin sanoen riippuu paljolti mitä on aikaisemmin sairastanut. Sisareni menehtyi tavanomaiseen
    adenovirukseen se on lasten kurkunpään tulehdus.

    VastaaPoista
  8. Kauas voi toisinaan olla pitkä ja mutkainen tie. Onneksi sinun tautisi on tiedossa, hyvässä seurannassa ja saat siihen hoitoja. Tärkeää on, että jaksat pitää yllä myös vastoinkäymisissä positiivisen mielen jatkossakin. Ja mahtava tuo sinun taistelutahto ja periksi ei anneta mieli. Ja muista, vähän kerrallaan on paljon ajallaan! Toivon näin olevan sinunkin kohdalla. ISOT voimahalit sinulle. -eeva-

    VastaaPoista
  9. K ä r s i v ä l l i s y y t t ä taisteluun.
    Marsa

    VastaaPoista
  10. Älä lopeta toivomasta.
    Älä lopeta rukoilemista.
    Älä lopeta unelmoimasta.
    Älä lopeta elämistä.
    Sillä jonain päivänä sinä tulet onnelliseksi.

    VastaaPoista
  11. Periksi ei anneta, kantasolusiirto oli mulle ainoa vaihtoehto, helpolla ei siitä kuitenkaa pääse, ei kannata ottaa liikaa selvää etukäteen (en ottanut), nyt 1,5 vuotta siitä porskutan eteenpäin positiivisin mielin ja aurinkio paistaa nyt ainaski :):):)

    VastaaPoista
  12. Edelliselle tehtiinkö kyseinen siirto omista vai luovutetuista kantasoluista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luovutetuista soluista♥ ei sisarrus

      Poista
  13. Nenna kylläkait me kuule jaksetaan vaan ☆.
    ♡ t.kohtalotoveri

    VastaaPoista
  14. Ajattelen sinua usein ja toivon sinulle parasta. Läheiseni on kokenut myös kovia, mutta nyt on kaikki hyvin. Jaksamista.t.lymfooman sairastaneen äiti



    VastaaPoista