Keuhkokuume

Todettiin, ettei minulla ole mitään influenssaa ja minut siirrettiin keskiviikkona illaksi omalle osastolle. Sitä ennen kävin yllättäen CT-kuvassa, sillä aamulla minua katsomassa käynyt lääkäri oli huolestunut yskästäni, joka on jälleen pahentunut. Keuhkokuumehan sieltä todettiin, lopultakin.

Viikkotolkulla kestänyttä yskääni on tähän asti tutkittu röntgenkuvauksilla. Aina on ollut tuloksena "keuhkokuume-epäily" ja homma on jäänyt siihen. Nyt vasta tajusin, että kyse on kuin onkin ollut koko ajan keuhkokuumeesta. Siitä ovat yskä ja korkeaksi nouseva kuume johtuneet. Ja hölmöyttäni en ole kotiin päästyäni antanut itselleni aikaa toipua vaan heti on pitänyt olla mahdollisimman tehokkaana lenkittämässä koiria ja kotihommissa.

Ihan niin kuin minua ei olisi yritetty toppuutella. Mika ja kaikki muutkin. Mutta, kun minä olen jaksanut ja tuntenut oloni hyväksi. Kunnes yhtäkkiä en olekaan ja kohta ollaan oltu matkalla päivystykseen. Saan siis syyttää täysin vain ja ainoastaan itseäni siitä, että vietän nyt pääsiäistä osastolla. Kunhan pääsen kotiin, teen kaikkeni sen eteen (tai siis en tee mitään), jotta kierre tällä kertaa lopultakin saataisiin kuriin. Se ei tule olemaan helppoa.

Ainakin yksi kivi vierähti pois sydämeltäni, kun sain lääkäriltä vastauksen eniten mieltäni painaneeseen asiaan: Voisivatko oireeni johtua koirista? Olenko voinut tulla uudestaan allergiseksi? Lääkäri piti teoriaa erittäin epätodennäköisenä. Kuulemma sytostaattihoidot saattavat paremminkin parantaa jo olemassaolevista allergioista. Onneksi <3

Kuumetta minulla on ollut viimeksi torstaiaamuna, mutta antibiootteja on jatkettava suonensisäisesti kolme kertaa vuorokaudessa. Niiden välillä saan halutessani käydä kotona. Se ei tunnu lainkaan samalta kuin varsinainen kotiinpääsy, mutta lähden silti ainakin täksi illaksi. Tätä rumbaa jatkunee ainakin pyhien yli.