Niin. Siinä nyt sitten nimi asialle, jota en itsekään vielä täysin
ymmärrä. Toiselta nimeltään Non-Hodgkinin lymfooma.
Netissä
taudista sanotaan mm. seuraavaa:
"Lymfoblastinen
lymfooma on harvinainen ja
aggressiivinen, lymfoblasteista alkunsa saava non-Hodgkinin
lymfooma. Yleensä kyseessä on nuorten ihmisten syöpä, ja se on miehillä
yleisempi kuin naisilla. Tyypillisimmin tauti esiintyy välikarsinassa,
jolloin se aiheuttaa hengitysvaikeuksia, yskää ja
mahdollisesti nesteen kertymistä keuhkoihin. Sairautta tavataan yleisesti
myös luuytimessä, toisinaan aivoissa ja selkäytimessä"
Lähteenä uskollisesti wikipedia, koska vaikeampaa tekstiä en
ole jaksanut suodattaa. Mutta siitäpä löytyvät juuri ne oireet, joita minulla
oli. Ihme, etten törmännyt taudin nimeen Google-analyyseja tehdessäni ennen
sairaalaan joutumistani. Vaan olisinko uskonut, vaikka olisin taudista
lukenutkin? Tuskin. Eihän juuri minulla voi mitään syöpää olla. Sellaista
tapahtuu vain muille.
Sanotaan,
että on helpottavaa tietää sairautensa nimi. Asiaa voi alkaa käsitellä, kun
siitä saa tietoa. Itse en ainakaan tällä hetkellä ole sanonnasta aivan varma. Sairaudesta löytyy tietoa varmasti
niin paljon kuin jaksaa vain etsiä ja lukea. Mutta en ole jaksanut.
Lääkärit
ovat selittäneet minulle sairauttani joka kerta luonani käydessään. Joka kerta
selitys on tuntunut eriltä ja mennyt aivan autuaasti yli hilseen. Tähän
mennessä olen ymmärtänyt sen, että tautia ei ole löytynyt luuytimestä ja on
hyvä (mikä sanavalinta), että tauti on puhjennut nopeasti, koska silloin
yleensä sytostaatitkin purevat tehokkaammin. Tautia kuitenkin hoidetaan niin
kuin leukemiaa ja hoitomuotoina käytetään ainakin sytostaatteja ja sädehoitoa,
lopulta ehkä myös luuydinsiirtoa.
Anteeksi
mitä helvettiä, nyt on pakko kysyä? Mitä tahansa lääkärit sanovat ja mitä
tahansa yritänkin aiheesta lukea, lopputulema on "saattaapi olla vaan
saattaapi olla olemattakin, riippuu vähän siitä ja tästä, voi olla ja voi olla
että ei".
Ensimmäinen
sytostaattihoitojakso on jo ohi ja ensi viikolla alkaa seuraava. Lääkärit
tuntuvat luottavan siihen, että syöpä saadaan hävitettyä kokonaan ja
paranemismahdollisuuteni ovat hyvät, koska olen nuori. Siihen pyritään ja
luotan sokeasti lääkäreihin, kun en muutakaan osaa enkä voi. Se on kuitenkin varmaa,
etten koskaan tule luottamaan siihen, ettei tauti uusiutuisi.
Nyt tekisi vain mieli ottaa sinut syliin, rutistaa lujasti ja antaa itkeä ja nauraa niin paljon kuin mielesi tekee. Vaikka en tunne sinua niin iskit itsesi syvälle sisimpääni kerrasta jo ekalla tekstilläsi.
VastaaPoistaMuista antaa kaikille niille, jotka eivät jaksaisi tai haluaisi sinua kuulla ja kuunnella kunnon potku persuksiin. Tämä on nyt sun elämää valitettavasti ja pidä tilaa vain niille ihmisille, joiden kanssa saat olla juuri sitä, mitä sillä hetkellä tunnet olevasi!
Ja miehellesi myös osanottoni, iso rutistus (jos mies sen viitsii ottaa vastaan) ja jaksamisia sinne kaiken tämän surun keskelle.
*Iso iso iso myötäelämisen halaus sinulle ja puolisollesi*
Mieltä lämmittää, että jaksat lukea blogiani ja kannustaa, vaikka emme toisiamme tunnekaan :) Kiitos myös mieheni puolesta <3
PoistaOlet rohkea kirjoittaessasi sairaudestasi. Toivon sinulle,miehellesi ja kaikille läheisillesi voimia ja enkeleitä.Vaikka emme tunnekkaan olet ajatuksissa ja rukouksissa.
VastaaPoistaKysy niin monta kertaa, kuin tarvitsee. Olet sairautesi "alkutaipaleella" jolloin kaikki on kaaosta, eikä mikään tunnu loogiselta. Oma mielesi suojelee sinua liialta informaatiolta, suodattaa sen, mitä järki ei pystyisi käsittelemään. Kysy siis kun kysytyttää, siksi sinulla on hoitohenkilökuntaa ympärilläsi.
VastaaPoistaSe, miksi ennustetta ei pystytä vielä tarkentamaan johtuu siitä, että hoidot ovat vasta alussa, eikä tiedetä, miten hyvin elimistösi ja sisuksissasi lymyävä syöpä hoitoihin reagoi. Se on yksilöllistä. Se mikä tehoaa toiselle vastaavanlaisessa tilanteessa olevalle, ei välttämättä ole sinulle paras vaihtoehto - ja toisinpäin. Usko huomiseen, ympäripyöreät kommentit suojelevat sinua siltä, ettet menettäisi toivoasi, kun sitä vielä kuitenkin on.
Luin ensin Kalevan nettijuttusi, sitten viimeisimmän bloggauksesi ja sitten aloitin ensimmäisestä blogikirjoituksestasi. Pysähdyttävä tarina, mutta et ole yksin. Harvinaisen monta epäonnea on sattunut kohdallesi ja siitä olen pahoillani puolestasi. Mutta tekstiesi perusteella olet taistelijaluonne. Otat vastaan, mitä annetaan ja teet parhaasi, sen enempää ei kukaan (myöskään sinä itse) voi sinulta vaatia.
Itse olen päivittäin tekemisissä syövän kanssa. Välillä se liippaa henkilökohtaisella tasolla, mutta joka päivä kohtaan syöpään sairastuneita työssäni. Älä luovuta, toivo parasta, usko huomiseen, pyydä apua ja uskalla olla itsekäs.
Toivotan sinulle, avokillesi ja läheisillesi voimia ja jaksamista, seurailen blogiasi täältä näytön toiselta puolen ja pidän sinulle peukkuja pystyssä <3
-L-
Tässä erään toisen nuoren tytön blogi jolla (käsittääkseni) samantyyppinen syöpä, http://thee-little-things.blogspot.fi/ (vertaistukea ajatellen jne)
VastaaPoista